Onpa kiva palata blogin pariin pitkästä aikaa. Niin kuin suurin osa varmaan tietääkin, oleilen tällä hetkellä niinkin kaukana kuin Meksiko Cityssä. Ensimmäiset neljä viikkoa kävin espanjan kurssia, joka kyllä selvästi auttoi mun ruostuneeseen kielitaitoon. Viikko sitten perjantaina oli mun viimeinen tunti, jonka jälkeen avautui sopivasti uutta aikaa blogille ja muille jutuille.
Vietin Meksikossa jo aiemmin kolme viikkoa tänä keväänä, ja pakko sanoa, että moneen paikkaan rakastuin! Näin mm. Los Cabosin ja La Pazin rannat, ajelin vuorilla Sierra Gorda de Queretarossa, näin cenoteja Cancúnissa ja söin uskomattoman hyvää ruokaa Meksiko Cityssä. Nyt olen jo toista kuukautta asettuneena Meksiko Cityyn.
Rehellisesti sanottuna, kaikista näkemistäni Meksikon aarteista Meksiko City on mulle ehkä vähiten mieluinen. Tämä on todella suuri, ahdas ja saastunut kaupunki, jossa liikenneruuhkat on aivan ennennäkemättömiä. Joka päivä ruuhkat on niin pahoja, että autot seisoo aloillaan liikenteessä, ja Google mapsin alunperin näyttämä 10 minuutin matka venähtää usein jopa tunnin mittaiseksi. Vasta pari päivää sitten teimme 20 minuutin automatkaa 1,5 tuntia. Tästä syystä kävelenkin aina kun mahdollista.
 |
| Moni varmaan mielessään mieltää Meksikon kehitysmaan kaltaiseksi. Meksiko on kuitenkin modernimpi kuin usein luullaankaan. |
Paljon hyvääkin Meksiko Citystä toki löytyy. Tarvitsit mitä tahansa, niin se löytyy aivan varmasti täältä. Esimerkiksi ravintoloita on joka lähtöön ja jokaiselle budjetille sopivia. Mun lempiasia tässä kaupungissa onkin ruoka :D. Olen syönyt ehdottomasti elämäni parhaat annokset täällä. Lisäksi tykkään rennosta kulttuurista, jossa kaikki ei ole niin justiinsa. Musta on mukavaa, että koirat saa olla irti hihnoista missä ja milloin vaan, ja että sunnuntaisin kaupat on auki yömyöhään. Koska poikaystäväni sattuu asumaan täällä, kannattaa varmaan suosiolla keskittyä niihin hyviin puoliin.
 |
| Täällä saan syödä paljon mun lempiasiaa, nimittäin avocadoja 😍. |
 |
| Tässä koirat päivähoidossa puistossa. Meksikossa koirille on päivisin hoitajia, kun omistajat ovat töissä. |
 |
| Valmistaudumme hieman pienemmän budjetin illalliseen. Vaikka vähän epäilytti, niin oli kyllä hyvää! |
Meksikossa ihaninta on mun mielestä puhelias kulttuuri, värit ja kaikki ihanat pienet kylät näteissä maisemissa. Yksi lempikohteistani täällä on ehdottomasti Tepoztlán, jossa vietimme viikonlopun jokin aika sitten. Tepoztlán on todella kaunis ja autenttinen meksikolainen kokemus, josta löytyy uskomatonta luontoa, ihanaa ruokaa ja markkinoita. Olisin voinut helposti jäädä tähän pikku kylään viikoksikin, vaikka paikka on periaatteessa nähty päivässä. Täällä ei voi missata kiipeämistä Tepoztecon vuorelle, jonka huipulla sijaitsee vanha Atsteekkitemppeli. Näkymät ovat uskomattomat, ja todella tämän tunnin kiipeämisen arvoiset! Me mentiin tänne, kun mä olin vasta toipumassa vatsataudista, minkä takia tämä rupeama ei ehkä ollut kaikista viisain. Oltiin kuitenkin siinä uskossa, että matka huipulle kestää 15 minuuttia ja että tämä ei ole kovin haastava liikunnallinen suoritus. Kuinka väärässä ihminen voikaan olla!
 |
| Tepoztlánin upeita maisemia |
 |
| Meillä oli Tepoztlánissa ihana hotelli vuorimaisemilla! |
Mun seuraava kohde täällä on Holboxin saari, josta olen kuullut paljon kehuja. Saarella ei kuulemma ole ollenkaan autoja, eikä kunnon teitäkään, vaan matkat taittuvat joillakin kärryillä/ tuktukin tapaisilla hiekkateillä. Odotan innolla kunnon lämpöä, merta ja ylipäätään merimaisemaa! Tarkoitus on tehdä myös vapaaehtoistöitä paikallisessa animal shelterissä. En ole ennen tehnyt vapaaehtoistyötä, vaikka se onkin aina kiinnostanut. Ehkä oikeanlaista projektia ei ole löytynyt ja yleensä vapaaehtoisprojektit myös maksavat, mikä on ollut osittain esteenä. Täällä Refugio Animal Holboxilla auttaminen on onneksi ilmaista :).
Holboxille pääseminen on hieman haasteellista, mistä johtuen olen varannut tähän matkaan kymmenen päivää. Ensin on lennettävä Cancúniin, josta täytyy ottaa bussi pieneen kylään Chiquilaan, josta taas pääsee Holboxille lautalla. Yövyn Cancúnissa yhden yön sekä meno että tulomatkalla. En ole kovin innoissani tästä matkustusrupeamasta varsinkin, kun mun poikaystävä on viimeiseen asti toitottanut olla käyttämättä julkista liikennettä. Uskon kuitenkin, että tällaiset pitkänmatkan bussit on hieman eri asia kuin ruuhkaiset kaupunkibussit. Täytyy vaan varoa nukahtamasta, sillä herätys saattaa tapahtua huomattavasti köyhempänä.
Seuraavaksi jaan teille hieman tekemiäni sekalaisia huomioita Meksikosta:
- Meksikolaiset eivät tykkää kutsua faveloitaan faveloiksi. Vastaavanlaisen keskustelun olen käynyt jo useamman paikallisen kanssa:
sana "favela" tulee portugalin kielestä."
minä: "Okei. Mikä sitten on erona meksikolaisilla teltta-peltihökkelikylillä ja
Brasilian faveloilla?"
meksikolainen: "Nooo, ei oikeastaan mikään."
minä: "......."
- Kaiken voi syödä "tacoina". Kaikenlaisen ruuan kanssa pöytään kannetaan aina maissilettusia, joihin kääritään niin liha, kasvikset, merenelävät kuin munakaskin.
 |
| Tässä perinteinen sunnuntaidarra aamiainen: barbacoa. Kääritään myös lettusiin, kuten kaikki muukin, ja syödään orkesterin säestyksellä. |
- Auton ikkunaa pidetään auki säällä kuin säällä välittämättä paahtavasta kuumuudesta tai saasteista, jotka virtaavat ikkunoista sisään. Ilmastoinnin käyttäminen on suorastaan tabu.
- Meksikossa ei tarvitse suorittaa ajokoetta saadakseen ajokortin. Sen kyllä huomaa liikenteessä, sillä mä olisin näiden mittapuilla hyvä kuski. Tästä huolimatta meksikolaiset vaikuttavat yllättävän kärsivällisiltä autoilijoilta.
- Día de los muertosin vuoksi nähdään hirveästi vaivaa. Koristeita on kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja kodeissa jo useita päiviä, jopa viikkoja ennen tapahtumaa. Pienemmissä kylissä ihmiset ovat koristelleet kotinsa alttareineen ja uhrilahjoineen, ja avaavat ovensa vieraille. Itsekin kävin ihmettelemässä muutamaa kauniisti koristeltua kotia Mixquicin kylässä.
 |
| Koristeita Mixquicissa |
 |
| Día de los muertosiin kuuluu useita paraateja. Ihmiset ajavat kaukaakin Meksiko Cityyn katsomaan. |
Suomeen saavun takaisin jo niinkin pian kuin 4.12. Katsotaan, josko saan sitä ennen väsättyä vielä blogipostauksen Holboxin kokemuksistani. Hyvää viikonalkua kaikille!
<3: Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti