Heippa! Ja terveiset Melbournesta! Nähtävästi olin oikeessa miettiessäni et kirjottelen seuraavaks täältä. Tällä hetkellä sää on niin perus Melbournea, kun mitä kaikilta oon kuullutkin: sataa kaatamalla 10 minuutin välein ja sit taas välistä porottaa aurinko. Parempi nyt tää loppuilta istuu hostellissa turvassa (koska enhän myöskään omista sateenvarjoa, enkä oo aikeissa ostaakaan). Joka tapauksessa, Melbourne vaikuttaa ihanalta kaupungilta! Tää on paikka missä pilvenpiirtäjät ja vanhat kirkot ja vihreet puistot kohtaa toisensa. Ja kaikki on jopa mahdollista nähdä samaan aikaan! Täällä on myös loputonta rantaviivaa ja maailman korkein asuinrakennus. JA kuinka usein sitä sattuu oleilemaan kaupungissa, jossa formula 1 kisat ajetaan keskellä kaupunkia?! Ollaan täällä seurattu radan pystytystä :)
Ihana Melbourne!
Mutta nyt itse asiaan. Syynä tähän kirjoitustaukoon oli parit road tripit, joista ensimmäisestä aion kertoa nyt. Otettiin Wicked campersistä auto (tai Janin sanoin pizzataksi), ja suunnattiin Adelaidesta hieman etelämpään ekaksi yöksi. Tarkoitus oli vierailla monen kehumassa Deep Creekin kansallispuistossa, mutta visiitti jäi harmillisen lyhyeksi, koska saavuttiin paikalle ihan liian myöhään. Autolla ei päässyt rannikolle, vaan olis pitänyt tehdä eri pituisia vaelluksia päästäkseen näkemään ne parhaat paikat. Ei uskallettu lähteä kävelemään, koska kello oli paljon ja meillä oli vielä matkaa majapaikkaan, eikä Ausseissa oo kovin suotavaa ajaa enää pimeellä, kun kengurut ja muut eläimet on vilkkaimmillaan ja hyppii teille... Saatiin kokea tää kantapään kautta myöhemmin.
Tässä meidän reitti pelkistettynä. Matkalla oli kyllä stoppeja aika paljon enemmänkin, mutta tästä saa vähän ideaa reitin pituudesta. Adelaidesta lähdettiin ja sinne palattiin. C -kirjain on Flinders Ranges National park.
Aamulla suunnattiin Deep Creekistä pikkukylien kautta Flinders Ranges National parkiin ja siellä tarkemmin sanottuna Wilpena Poundiin. Aivan uskomaton paikka! Todella kaunista luontoa, papukaijoja kaikissa eri väreissä ja mahtavia vuoria, joille voi tehdä vaelluksia. Me oltais haluttu tehdä kaikista pisin vaellus kaikista korkeimpaan kohtaan, eli koko päivän retki St Mary's Peakiin, mutta se oli tietysti suljettu :( Se on vissiin aina suljettu off seasonilla, kun on liian kuuma, ja nyt kaiken lisäksi sateet oli pilanneet kaikki St Mary's Peakin kävelyreitit. Ja siis kuka muka tietää että KESÄ on off seasonia maassa, jossa se on kai yleensä seasonia..? No, ei mahda mitään. Oli kuitenkin käymisen arvonen paikka! Yövyttiin täällä kaks yötä, tehtiin lyhyempiä vaelluksia ja nähtiin mm. ensimmäiset isot hämähäkit, jättikokosia heinäsirkkoja ja ''fat sausage lizard'', joksi Jani nimesi yhden semi harvinaisen liskon :D
Jani vaati, että fat sausage lizardista laitetaan kuva blogiin. No, tässä hän nyt on!
Yhtenä iltana Wilpena Poundissa päätettiin lähteä katsomaan infotyypin suosittelemaa auringonlaskua pienelle kukkulalle, johon piti jokunen kilometri ajaa autolla. Auringonlasku oli kyllä varmaan surkein koskaan näkemäni, koska oli niin pilvistä, mutta muuten oli tosi hauskaa ja mahtavat maisemat. Kuitenkin illan päätteeksi tehtiin se kaikista pahin virhe, minkä Australiassa autolla liikkuva voi tehdä: jäätiin ihmettelemään kukkulalle liian pitkäksi aikaa ja lähdettiin ajamaan takaisin camp spotille pimeässä. Tottakai sitten kävi se, mitä niin yritettiin siihen asti välttää: ajettiin kengurukolari. Kengurut on tosi vilkkaita iltaisin ja öisin, ja niitä on PALJON. Tää oli etenkin mulle aivan liian järkyttävää, ja kaksi päivää itkin tän kuolleen pienen kengurun takia. Kovasti sitä vaan manaa itselleen, että oltaispa lähdetty aiemmin takaisin... Mun matkakumppanit oli helpottuneita, ettei meille käynyt kuinkaan, mut mun oli todella vaikea iloita siitä pitkään aikaan.
Seuraavaks hieman fiiliksiä kukkulalta ennen kauhunhetkiä:
Meidän toinen tärkeä tavoitekohde Wilpena Poundin lisäks oli Coober Pedy, outbackin opaalikaivoskaupunki, joka oli etenkin Janin bucket listillä jo ennen Ausseihin tuloa. Tää kaupunki oli jotain ihan erilaista, kun mitä kumpikaan meistä on ikinä ennen nähnyt. Kaikki varsinainen elämä tapahtuu kuumuuden takia maan alla ja maan päällä näkyy suurinpiirtein ainoastaan aavikkoa. Me yövyttiin täällä yks yö maanalaisessa hostellissa, jossa saatiin viileyden ja pimeyden takia koko Ausseissa oloajan parhaimmat unet! :D Coober Pedyssä käytiin mm. opaalikaivosmuseossa, Mad Maxin kuvauspaikalla aavikolla, ja mikä musta oli parasta: syöttämässä ihania kenguruita!!<3
Coober Pedy ei oo tunnettu kauneudestaan, mut silti käymisen arvonen mesta.
Mad Maxin kuvausmaisemia!
Meijän pikku Nissan Micra joutu näissä maisemissa aika koetukselle xD
Awww!
En kestä! <3
Täällä nukuttiin, uskokaa tai älkää! Huoneen nimi Dungeon oli aika kuvaava.
Coober Pedystä lähtiessä jäi mukavasti aikaa vielä poiketa kattomassa yhtä tän maan monista suolajärvistä. Järven reunat ja ranta oli ihan vitivalkoiset ja siitäkin löytyis kuvamateriaalia, mut ehkä toinen kerta. Mielummin laitan näytille ihanan kesäisen kuvan meidän paluumatkan viininmaistelukierrokselta Clare Valleysta :D
Ihana lopetus reissulle!
Kaiken kaikkiaan tää oli mulle ensimmäinen näin pitkä roadtrip, jossa joutuu pärjäämään ilman perus mukavuuksia. Joka päivä ei ollut suihkua tai edes vessaa ja välillä piti palella teltassa ja syödä ruoka hiekalla istuen. Kompromisseja täytyi tehdä toinen toisensa perään ja sopeutua itselle epämiellyttäviin ratkaisuihin. Silti tunnen olevani nyt taas yhtä kokemusta rikkaampi reissaaja ja ehkä astetta vähemmän hienohelma xD. Tuli myös nähtyä niin kirkkaita tähtitaivaita, mitkä jää kaupungin valojen takia monesti näkemättä! Suosittelen siis :).
Heippa kaikki! Nyt on puoltoista viikkoa vierähtänyt siitä kun saavuttiin tänne Aussien maan kamaralle ja pakko sanoo et on ollut aivan uskomatonta! Jotenkin tuntuu et ollaan tosi helposti sopeuduttu tähän hieman epävarmaan ja epämääräseen hostellielämään. Kerättiin ympärille neljäntenä päivänä aivan uskomaton kaveriporukka, joiden kanssa tehtiin spontaaneita retkiä ja piknikkejä, kokattiin yhdessä kaikki ateriat ja oltiin kolme päivää periaatteessa yhdessä 24/7. Oli ihanaa! Niin ja selvennykseks: puhun menneessä aikamuodossa, koska lauantaina tän porukan "perustaja", mun ensimmäinen ystävä Australiassa, lähti jatkamaan matkaa :(. Tuntuu yllättävän kurjalta ottaen huomioon kuinka vähän aikaa ehittiin tuntea. Viime perjantaina oltiin vikaa kertaa yhdessä ulkona ja kaikki oli ajoittain melko haikeissa tunnelmissa.
Frozen Coke is the best invention ever!!
Sen lisäks että ollaan hengailtu näiden ihanien ihmisten kanssa, ollaan myös tehty kaikkea kivaa kaksistaan. Yks parhaista retkistä tähän mennessä oli päiväretki Adelaide Hillseille. Mentiin ensin bussilla suurin osa matkasta, ja sen sijaan et oltais uskottu reittiopasta ja vaihdettu bussia, päätettiin lähteä kävelemään kohti Waterfall Gullya, pientä vesiputousta, josta tiedettiin olevan vielä jonkinlainen kävelymatka määränpäähän Mount Loftylle. Oltiin kävelty ehkä vartti, kun ventovieras nainen ajoi autolla meidän viereen ja kysyi mihin ollaan matkalla. Saatiin kuulla, että Waterfall Gullylle, josta varsinainen kävelyreitti vasta alkaa, on kävellen matkaa suunnilleen tunnin verran. Oltiin varmaan tosi järkyttyneen näkösiä, koska tää nainen sitten tarjoutui viemään meidät autolla reitin alkuun. Täällä ihmiset on tottumattomalle suomalaiselle hämmästyttävän ystävällisiä ja avuliaita. Ei oo nimittäin Suomessa hirveesti tapana kyyditä ventovieraita puhtain aikein.
Päästiin vihdoin reitin alkuun ja lähdettiin kapuamaan neljän kilometrin puskareittiä Mount Loftylle. Ei kuulosta kovin kummoselta, mutta uskokaa huviksenne; 30 asteen kuumuudessa pelkkää ylämäkeä reppu selässä tarpoen tää matka tuntui vähintään 20 kilometriltä. Kaiken kaikkiaan oli kyllä hyvää liikuntaa ja maisemat oli uskomattoman kauniita sekä matkan varrella että huipulla. Oltais haluttu käydä myös Clelandin eläinpuistossa (huom: eri asia kuin eläintarha, jossa eläimet on pikku häikeissä), joka oli lähettyvillä, mutta portilla kävi ilmi, ettei oltais ehditty olla siellä juuri ollenkaan ennen sulkemista. Päätettiin palata sinne uudestaan myöhemmin, mahdollisesti pyörillä, joita voi täällä vuokrata ilmaseks. Reissun kruunasi meidän eka nähty villikenguru ikinä! Oli ihan mahtavaa miten lähelle sitä pääsi ilman että se lähti karkuun. Tai ehkä se ei ollutkaan villi, vaan karannut sieltä eläinpuistosta xD...
Sunnuntaina oli ohjelmassa viinitilakierros. Aika siistiä päästä vähän näkemään sitä, mistä Adelaide on eniten tunnettu ja maistelemaan ihania viinejä. Meijän oli sitä paitsi ihan pakko tehdä välillä jotain muuta kun olla rannalla tai puistossa ja kärventyä auringossa. Ollaan molemmat enemmän tai vähemmän palaneita, vaikka käytetään +50 aurinkorasvaa, hengataan varjossa aina kun mahdollista ja mä pidin koko viime biitsipäivän ajan huivia mun harteilla ja selässä. Ilmeisesti täällä aurinko vaan tunkeutuu kaiken läpi ja ainoa keino välttää palamista, on vältellä puistoja ja rantoja. Melko masentavaa xD. Joka tapauksessa viinitilakierros oli ihana! Käytiin kolmessa pienessä paikassa maistelemassa ja syömässä ja pysähdyttiin paluumatkalla Jacob's Creekin pihalla ja parin muun viinitilan pihalla. Ois ollut kiva nähdä vähän enemmän ''behind the scenes'' meininkiä, mut eiköhän tässä tuu vielä tilaisuuksia.
Loppuun vielä vähän aiheesta poiketen päätin tuoda julkisuuteen mun ensimmäisen viikon huomioita Australista:
1. Ihmiset on todella sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Sen lisäks että saatiin kyyti ventovieraalta, ollaan koettu paljon tilanteita, missä ihmiset alkaa vaan jutustella niitä näitä kaupoissa ja kahviloissa. Kerran ruokaostoksilla eräs nainen alkoi kysellä mistä ollaan kotoisin ja kertoa itsestään ja hetken päästä seuraan liittyi mies, joka rupesi laukomaan vitsejä siinä keskellä vihannesosastoa.
2. Australialaiset tuottaa KAIKEN (mitä kaupasta löytyy) itse. Kaikki vihanneksista suklaaseen on "proudly produced in Australia", niinkuin paketeissa useimmiten lukee. Jani osti kerran omenoita, jotka oli kasvatettu Adelaide Hillseillä, muutaman kymmenen kilsan päässä meidän majotuksesta. Tää on sitä oikeeta lähiruokaa.
3. Australialaiset todella nauttii vapaa-ajastaan. Adelaidessa monet pikaruokaravintolatkin on kiinni sekä lauantaisin että sunnuntaisin ja ruokakaupat sulkevat lauantainakin ovensa ihan viimeistään 19.00 (sunnuntaisin klo 17.00). Sen sijaan ravintolat on tupaten täynnä iltamyöhään. Tätä väitettä tukee myös se, että täällä on uskomattoman innovatiivisia vapaa-ajanviettotapoja. Löytyy porukalla liikutettavia polkupyöräbaareja (joista video alla), grillidonitsiveneitä, jotka on siis pyöreitä kumiveneitä, joissa ihmiset lipuu pitkin jokea ja grillaa, sekä ihan yleisiä grillejä kaikille käytettäväksi joka kulmalla.
Näitä huomioita tulee varmasti vielä sadoittain lisää mitä kauemmin täällä ehtii olla :D.
Cheers,
Jenna
Ps. Seuraavaan postaukseen voi hetkonen vierähtää, koska torstaina lähdetään viikon roadtripille outbackiin, missä ei varmuudella netti toimi. Heti sen perään on vuorossa roadtrip kohti Melbournea. Saattaa siis olla, että ens kerralla kirjottelen teille Melbournesta! Ja saattaa myös olla, että vaihdan blogin kielen englanniksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.
