tiistai 20. maaliskuuta 2018

Mitä sinulle tapahtuu, kun matkustat?

Moikka kaikille ja terkut Vietnamista! Eksyin tänne kauniiseen maahan jo melkein kuukausi sitten, kun Thaimaasta piti poistua johonkin. Käytin Thaimaassa koko sen ajan (1kk), minkä saa ilman viisumia olla, ja tuntuu, ettei aika tosiaankaan riittänyt kaikkeen. Rakastuin tähän maahan todella ja tiedän, että haluan palata takaisin. Jos et ole vielä käynyt lukemassa loppuja Thaimaan matkapäiväkirjojen osia mun ja Niinan yhteiseltä kolmen viikon reissulta, voit käydä lukemassa ne täältä.

Täällä Vietnamissa ollessa matkustan busseilla etelästä pohjoiseen muun seurueen mennessä moottoripyörillä, mikä suo mulle rutkasti (jopa liikaa) aikaa ajatella. Kaikkea ehtii näillä 2-13h bussimatkoilla päässään pyöritellä ja rehellisesti voin kertoa miettineeni kaikkea ihmissuhteista bussin mahdolliseen luistumiseen tieltä, sekä niinkin kevyitä aiheita kuin elämän tarkoitusta, onnellisuutta ja tulevaisuutta. Onneksi näillä matkoilla putkahtelee mieleen myös toinen toistaan houkuttavimpia postausaiheita blogiin. Tässä yhden bussimatkan ajatusten tuotosta:

Mitä sinulle tapahtuu, kun matkustat?




En suinkaan aio latoa pöytään mitään universaaleja totuuksia, vaan kertoa omista kokemuksistani pitkään Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa reissanneena. Tuntuu, että olen muuttunut paljon viimeisen hieman yli vuoden aikana, mikä varmaankin on väistämätöntä kaikki "epänormaalit" olosuhteet huomioonottaen. Kertokaa toki, jos osaatte samaistua!

1. Materia menettää merkityksensä lähes kokonaan -- En ole aikoihin halunnut varsinaisesti shoppailla, eikä esimerkiksi matkamuistojen ostaminen ole käväissyt mielessäkään. Jos jotain haluaa joskus ostaa, johtuu se kyseisen tavaran/vaatteen hyödyllisyydestä ja käytännöllisyydestä matkaa ajatellen. Viimeisin ostokseni on pieni kangasreppu, jonka hankin Thaimaasta noin kaksi kuukautta sitten. Se on lähes päivittäisessä käytössä. Huomasin myös jo Australiassa ollessani, että välillä kun vaatteita tai tavaroita hukkuu hostelleissa, on surun sijaan päällimmäinen tunne yleensä helpotus: onpahan vähemmän, mitä kantaa mukana.

2. Musiikista tulee entistä tärkeämpää -- Pitkät bussi ja junamatkat, biitsipäivät, yms. vaativat musiikkia. Lisäksi matkustaessa kappaleiden ympärille kerääntyy rutkasti elämää rikastavia matkamuistoja ja muistot säilyvät pidempään. Vieläkin kun kuulen tiettyjä biisejä, nousee mieleeni elävästi Madridin opiskelijavaihtoajan pienet yksityiskohdat vuodelta 2014. Jos en kuulisi näitä kappaleita aina silloin tällöin, mikä toisi mieleeni nämä muistot?

3. Opit elämään käsi kädessä tunteen kanssa nimeltä haikeus -- Ihmisiä tulee ja menee jatkuvasti. Hyvästeistä tulee osa jokapäiväistä elämää. Tutustut mitä mahtavimpiin tyyppeihin tänään, ja tiedät, että kuukauden päästä et välttämättä nää heitä enää, koska joko he tai sinä jatkavat matkaansa. Jotkut ystävyydet ovat vain parin päivän mittaisia, jolloin taas parin päivän päästä on aloitettava tutustumisprosessi alusta. Omasta mielestäni tämä on yksi matkustamisen suurimpia varjopuolia, mutta toisaalta niitä asioita, jotka kasvattavat sinua eniten. On opittava hyväksymään, että jokainen ihminen ei ole elämässäsi ikuisesti ja opittava nauttimaan siitä vähästä ajasta yhdessä, joka teille on annettu.




4. Et enää arvosta kauniita maisemia samalla tavalla -- Tämä on surullista, mutta niin totta monen kohdalla. Ollaan käyty tästä keskustelua useiden matkakavereiden kanssa. Ei niitä kaikkia ihania vuoria, kallionkielekkeitä ja auringonlaskuja jaksa enää noteerata samalla tavalla vuoden reissaamisen jälkeen. Kun tiedostin tämän itseni kohdalla, aloin tietoisesti katsomaan kauniita maisemia ja vuorenhuippuja tarkemmin ja muistuttamaan itseäni siitä, miten upeissa maisemissa saan elämääni viettää. Tästä huolimatta luulen, että nykyään sightseeingia tärkeämpää on ehdottomasti kokemukset ja kommellukset uusien ystävien kanssa. Ostin myös hiljattain canyoning -retken, jossa muunmuassa laskeuduttiin köysien varassa vesiputouksiin ja hypittiin kallioilta veteen. Tässä tuli nähtyä ihania maisemia hieman interaktiivisemmin.




5. Totut kuumuuteen ja palelet helposti -- Siis mä, joka Suomessa ollessani aina hikoilin tilanteessa kuin tilanteessa ja kuljin talvella takki auki ja ilman lapasia PALELEN täällä Aasiassa. Lämpömittari näyttää tällä hetkellä 27 astetta, mutta koska istun varjossa ja tässä käy pieni tuulenvire, oli pakko hakea pitkähihainen päälle. Tätä kirjoittaessa mietin koko ajan pitäisikö palata dormiin hakemaan vielä pitkät housut... En myöskään ole aikoihin nukkunut ilmastoidussa huoneessa, eikä haittaa ollenkaan!

6. Et enää stressaannu niin pienestä -- Tästä muutoksesta itsessäni olen sanoinkuvaamattoman iloinen! Olen oppinut hyväksymään, että asiat monesti menevät vähän sinnepäin, eikä mulla ole (varsinkaan täällä Vietnamissa) kontrollia lähes mihinkään, koska puhun niin harvan ihmisen kanssa samaa kieltä. Toisinaan on luotettava, että sua on neuvottu oikein ja vastapuoli on ymmärtäny sut, vaikka keskustelu on käyty Google Translatorin välityksellä. Olen myös oppinut, että kun hostellisängyn lakanat näyttävät siltä, ettei niitä ole vaihdettu, on parempi olla ajattelematta asiaa sen enempää. Myöskään esim bed bugseja on turha stressata etukäteen. Et voi koskaan tietää, missä niitä on.

7. Menetät ajantajun -- Itselläni ei ole tietoakaan, mikä viikonpäivä on menossa, tai välttämättä edes että mikä kuukausi on kyseessä. Tämä on myös ensimmäinen kevät vuosiin, kun en ole ostanut uutta kalenteria. Koska siis, mitä väliä..?




8. Totut epäkohtiin -- Etenkin Kaakkois-Aasiassa reissatessa on pakko kovettaa tunteensa montaa epäkohtaa kohtaan. Eläimiä ja luontoa ei kohdella samalla tavalla kuin mihin olet tottunut, mutta tavallisena reissaajana on aika vaikea vaikuttaa. Itse haluaisin nyt enemmän kuin koskaan toimia osana jotain vapaaehtoisjärjestöä. Ehkä siinä idea seuraavalle matkalle.

9. Olet enemmän hukassa kuin ennen lähtöäsi -- Luulin elämäni ja tavoitteideni selkeytyvän minulle reissattuani hetken, mutta näin ei itseasiassa ole käynyt. Päin vastoin tuntuu siltä, että vasta nyt kunnolla ymmärrän miten paljon maailmassa on nähtävää ja miten vähän elämässä on aikaa. Jossain vaiheessa pitäisi varmaan myös hankkia kunnon työ ja lapsia, jos meinaa. Missä vaiheessa kaiken ehtii?

10. Kotiin on vaikea palata -- Toisin kuin viikon lomamatkan jälkeen, pitkältä reissulta on hirveän hankalaa palata takaisin. Vaikka perhettä ja ystäviä on ikävä, tuntuu ylitsepääsemättömältä mennä takaisin niinsanotusti tyhjän keskelle. Pitää alkaa rakentaa omaa elämää ja rutiineja täysin alusta. Noh, kaikkeen kuulemma tottuu, joten niin kai taas "normaaliin" elämäänkin.




Tätä listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, mutta tässä on 10 mieleeni ensimmäiseksi tullutta asiaa. Kertokaa, mitä teille tulee mieleen!

Mukavaa viikkoa!

<3: Jenna