sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Kotona jälleen - menneen kesän kuulumisia

Moikka pitkästä aikaa! Oon pitkään kaavaillut blogin jatkamista, mutta sit mietin, että koko matkablogin idea menee jos kirjoitan Suomessa. En nimittäin halua tästä sellaista lifestyle blogia, jossa kirjoittelen mun päivistä ja normaalista arjesta yms. Mutta toisaalta, kai normaali arki on välillä myös reissaajien elämää ja toisaalta matka-aiheisia postausideoitakin multa edelleen löytyy takataskusta. Oon ollut nyt Suomessa toukokuun puolesta välistä saakka, eli noin viisi kuukautta. Viimeisimmän kuukauden Aasiassa vietin Filippiineillä, josta taisinkin mainita edellisessä postauksessani, mutta siitä lisää myöhemmin.

Suomeen paluusta astetta kevyemmän teki kaikki ihanat ystävät ja perheenjäsenet, joita en ollut nähnyt melkein 1,5 vuoteen. 

Onneksi Suomestakin löytyy kuvauksellisia maisemia. Joskus on hyvä pysähtyä arvostamaan myös sitä, mitä on lähellä.

Pitkään ennen Suomeen paluuta etenkin mun vanhempien suurena huolenaiheena oli mun työnsaanti. Kesää kohden mentiin ja työpaikat kuulemma loppuisivat, jos ei ollut nopea. Muistan edelleen, kuinka useita kuukausia ennen mun suunniteltua paluuta sateli facebookissa linkkejä työpaikkoihin ja asuntoihin ikäänkuin pakottaen takaisin todellisuuteen. Aluksi suhtauduin myötämielisesti ja esitin kiinnostunutta, mutta lopulta oli pakko sanoa suoraan, etten aio hakea yhtäkään työpaikkaa, kun oon vielä reissussa. Olin yksinkertaisesti liian kaukana välittääkseni pätkän vertaa jostain tulevasta mahdollisesta huolenaiheesta kotimaassa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun reissua oli jäljellä enää pari kuukautta, halusin nauttia täysillä viimeisistä hetkistä enkä murehtia "sitten jos" ja "sitten kun" -asioita. Päätin luottaa siihen, että koska aina ennenkin oon saanut töitä, niin saan myös nyt.

Ja niin kävi. Paluuni jälkeen olin työtön tasan kaksi viikkoa. Pääsin saman tien takaisin vuokrafirmaan, jossa olen aiemminkin työskennellyt, sekä aloitin henkilöstö- ja kehityskoordinaattorina yrityksessä, jossa mun entinen esimies on töissä. Heidän tarpeensa löytää nopeasti uusi työntekijä ja mun tarve löytää työ sattuivat hyvin yksiin. Jotenkin uskon, että jos uskoo asioiden järjestyvän, ne kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Jos joinain hetkinä usko rakoilee, on hyvä katsoa omaa menneisyyttä ja muistella, mistä kaikesta sitä onkaan vuosien varrella selvinnyt.

Kesällä tehtiin myös päiväreissu Tallinnaan ihanien naisten voimin. Tää shoppailu-syöminki reissu katkaisi arkiviikon mukavasti. <3

Jotenkin luulin elämän Suomessa olevan seesteistä, rauhallista ja tylsää, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Tää mennyt viisi kuukautta on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, täynnä pieniä reissuja ja festareita, uusia ihmissuhteita sekä tähän mennessä jo kolme asuinpaikkaa. Koska kesä oli niin villiä aikaa, oon nyt itse asiassa tarkoituksella yrittänyt hieman rauhoittaa menoa, ja muuttaakaan ei ole enää tarkoitus ennen seuraavaa pitkää reissua. Seuraavaan pitkään reissuun on kyllä niin kauan, että se tuntuu melkein ihmiselämältä, mutta joskus kai sitä on osattava olla aloillaankin. Kesällä keskityin enimmäkseen juhlimiseen, mutta tällä hetkellä koitan keskittyä urheiluun, hyvinvointiin ja läheisiin, ja suunnata ajatukset pieniin tuleviin reissuihin, joiden avulla toivottavasti jaksaa pitkän ja pimeän talven yli. Seuraavaksi suuntana on Wien joulukuussa.

Ruisrock oli yksi kesän odotetuimmista tapahtumista!

Aika usein mietin, että miksi mä olen niin levoton. Miksen voisi osata nauttia normaalista arjesta ja tavallisesta elämästä, kuten muut mun ympärillä olevat ihmiset. Miksi kahden kuukauden Suomessa olon jälkeen alkaa katse suunnata toisaalle ja ajatukset lentää kauas muihin maihin. Mulla ei ole elämässä mitään levottomuuden mallia, vaan meidän perhe on aina ollut aika iisisti yhtä kesälomareissua vuodessa lukuun ottamatta. Toisaalta kai tämä kannattaa valjastaa käyttöön nyt kun tätä riittää, koska joskushan se seikkailunhalu saattaa haihtua... :)


Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! :)