Tiet erkanee

Moi! Pahoittelut hiljaisuudesta. Jonkun verran on sadellut kommenttia, että blogi sais päivittyä useammin. Nyt ollaan kuitenkin oltu niin stressissä töiden ettimisestä, että blogi on jäänyt mielenkiinnon kohteiden ulkopuolelle ihan kokonaan.

Me tultiin Brisbaneen tiistaina, ja sitä ennen vietettiin viikko Sydneyssä. Mentiin sinne moikkaamaan kavereita, joista osa palasi heti meidän vierailun jälkeen kotimaahansa. Oli ihanaa nähdä vielä, eikä kaduta että mentiin, vaikka rahanmeno olikin aika mieletöntä. Jo Sydneyssä ruvettiin katselemaan netistä työtarjontaa, ja aika nopeesti huomattiin, että vaikka töitä on paljon, niin on myös hakijoitakin. Jos ilmoitus farmipaikasta oli tullut 10 minuuttia sitten, saattoi siihen olla lähetetty jo satoja hakemuksia. Muutama päivä haettiin töitä ihan aamusta iltaan, hiottiin CV:itä ja soiteltiin ympäriinsä, mutta monesti jäätiin ilman vastausta mm. pääsiäisen takia, ja jos vastattiinkin, käskettiin meidän soittaa uudestaan pääsiäisen jälkeen. Alettiin olla epätoivoisia, koska oltiin rehellisesti kuviteltu työnhaun olevan täällä helpompaa kuin Suomessa. Oltiin avoimia ihan kaikenlaiselle työlle (paitsi Gentlemen's Clubin stripparin pestin tarjouksesta kieltäydyin). Huomattiin myös, että vaikka muuten sovelluttaisiinkin johonkin tehtävään, saattoi oma auto olla tinkimätön vaatimus. Meillä ei ole omaa autoa, eikä todellakaan rahaa hankkia sellaista. Myös pari farmipaikkaa olisi irronnut, mutta kun kyseisen working hostellin laittoi Googleen, oli kommentit niin järkyttävää luokkaa, että pakko jättää väliin jollei halua olla itsetuhoinen. Viimeisenä yrityksenä Jani suoritti netissä White Cardin, joka avaa ovia rakennusalalle, ja mä taas RSAn; paikallisen anniskelupassin.

Kuuluisa Bondi beach

Onneks näitäkin kerkesi vielä nähdä <3

Koettiin Sydneyssä kaikkien aikojen sadekuuro. Tässä ootetaan bussia jossain rakennuksessa, mihin meidän ei tosiaan ois kuulunut päästä :D

Koska Sydneyssä on melko kallista asua ilman töitä (ja surkea sää tähän aikaan vuodesta :D), päätettiin lentää Brisbaneen etsimään onneamme. Mä pääsinkin heti seuraavana päivänä työhaastatteluun (en tosin ottanut tätä työtä vastaan) ja siitä parin päivän päästä aloitin työskentelyn hostellilla 2h päivässä majoitusta vastaan. Jani taas sai samoihin aikoihin viestin eräältä working hostellilta, jossa oltiin molemmat odotuslistalla, että nyt olisi farmitöitä tarjolla. Jani lähti sinne tänään ja aloittaa toivottavasti työt huomenna. Me ei uskallettu lähteä molemmat, koska farmille meno on täällä aina niin iso riski. Ensin pitää maksaa working hostellille viikon vuokra + deposit, ja pahimmassa tapauksessa töitä ei olekaan heti tarjolla. Meillä ei olis ollut ikipäivänä varaa maksaa noita majotuksia ja matkoja molemmista sinne pellon keskelle ja sitten pettyä huomatessamme, että meitä onkin huijattu. Niinpä yhteistuumin päätettiin lähettää Jani kokeilemaan onneaan, ja mä jään tänne, missä asun jo ilmaiseksi ja saan todennäköisesti helposti esim. baari/kahvilatöitä.

Ja koska me taas nähdään? En tiedä. Ehkä jo viikon päästä jos homma ei oo toimi ja Jani palaa v*ttuuntuneena takasin Brisbaneen :D Toivomus kuitenkin on, että töitä riittää paljon vähintään sen luvatun kuukauden verran. Jos hommaa löytyy sen jälkeenkin ja paikka on hyvä, saatan itse lähteä perässä. Farmityön tekeminen kuuluu kumminkin myös mun ihan ykköskokemustoiveisiin täällä Ausseissa olon aikana. Tärkeintä se on toisen vuoden viisumin saamisen kannalta, mutta vaikka sitä ei saiskaan, luulen että haluaisin silti kokeilla. En oo koskaan tehnyt vastaavanlaista työtä, ja en välttämättä edes saa toista mahdollisuutta.

I will miss you <3

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin :)

<3: Jenna

Lentokentältä häädetyt

Moi kaikille pitkästä aikaa! Tää postaus on ollut mulla kesken jo viikkokausia, mutta Balilla lomaillessa ei paljoa huvittanut istua koneen ääreen jatkamaan, joten siksi blogi jäänyt vähän tauolle. Balin loma oli ihanan lämmin, rentouttava ja suurimmaksi osaksi stressitön. Mitä nyt herättiin yhtenä aamuna maanjäritykseen ja muutama päivä meni mulla (oletettavasti) salmonellan kourissa, mutta suurimmilta osin loma koostui uima-altaista, terasseista, naurusta ja hauskoista kommelluksista.

Villalife @ Canggu, Bali

Mutta sitten aiheeseen. Siis kyllähän nyt kaikki sen tietää, että kaikki lentokentät ei ole auki 24/7. No kun eipä tiedäkään! Ja vaikka tietäisikin, ei sitä välttämättä rahansäästämishimoissaan tule ajatelleeksi. Kerroin ystävälleni mulle ja Janille sattuneesta mokasta, ja hän vinkkasi, että siitä kannattaa kirjoittaa blogiin, koska kuuluu kuulemma ainakin itse niihin, keille olisi tulevaisuudessa voinut hyvinkin käydä samoin.

Tottakai me lentokentällä itse työskennelleinä ollaan tiedetty jo muutaman vuoden ajan, että pienemmät kentät menevät monesti yöksi kiinni. Lentokenttien aukioloajat voi tarkastaa kyseisen kentän nettisivuiltakin. Mulla ja Janilla ei kuitenkaan edes käväissyt pienessä mielessä tällainen mahdollisuus, kun suunniteltiin yöpyvämme Melbournen Avalon kentällä yksi yö ennen Tasmanian reissua (reissu ennen Balia). Avalon ei ole Melbournen pääkenttä, vaan pieni kotimaisten lentojen kenttä noin tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Meillä oli lento lähdössä aamulla, ja edellisen päivän iltapäivällä palattiin roadtripiltä, joten ajateltiin säästää rahaa ja vaivaa menemällä vain suoraan auton palautuksen jälkeen kentälle. Tällöin vältämme seuraavan aamun siirtymästressin ja aikaisen herätyksen (ja tottakai, säästämme ainakin 60$ rahaa, kun ei tarvitse maksaa hostelliyötä).

Balilla on paljon ns. riisiterasseja. Mun mielestä näkemisen arvosia!

Saavuttiin kentälle joskus viiden aikoihin ja yllätyttiin kentän pienuudesta suuresti. Istuttiin kuitenkin kaikessa rauhassa syömään eväitä, kun yhtäkkiä karmiva ajatus vaan iski muhun kuin salama kirkkaalta taivaalta: Mitä jos tää kenttä suljetaankin yöksi?! Lähdin paniikissa kiertämään kenttää, ja löysinkin käsiini vanhahkon Security -liiviin sonnustautuneen herrasmiehen, joka vahvisti pahat aavistukseni todeksi. Kenttä suljettaisiin viimeisen saapuvan lennon jälkeen, ja avataan uudestaan vasta 4.00 aamulla. Herra ei näyttänyt kovin yllättyneeltä, että oltiin suunniteltu viettävämme yö kentällä. Backpackerit luulee kuulemma vähän väliä Avalonin kenttää hotelliksi ja viimeksi edellispäivänä hänen oli häädettävä joku lentoansa odotteleva nuori mies muualle yöksi. En voi sanoin kuvailla mun järkytystä, koska vaihtoehtoja yöpaikkoihin keskellä ei mitään ei oikeastaan ollut.

Raahauduin puoliväkisin kipeänä kattomaan näitä Balin ihania vesiputouksia. Oli onneks sen arvoista <3

Oltiin niin epätoivoisia, että oltiin valmiita nukkumaan ulkona teltassa. Security tyyppi kuitenkin selitti, ettei ulos voi jäädä telttailemaan, koska kentän alue jatkuu kilometrejä joka suuntaan, ja vaikka olisikin valmis kävelemään ne kilometrit, ei aidan ulkopuolella ole kuin moottoritietä ja ojaa ja kaiken lisäksi siellä parveilee koko yön poliiseja käynnissä olleen airshown takia. Hän selitti myös, että viiden kilometrin päässä on kuulemma huoltoasema, jonka pihalla on myös virallinen camping alue, mutta taksia ei kuitenkaan kannattanut ottaa, koska taksikuski veloittaa viiden kilsan matkasta saman verran kuin matkasta Melbournen keskustaan (eivät kuulemma tykkää lyhyistä matkoista)...

Meillä oli oikeasti vaikeuksia löytää Balilta siistejä rantoja. Kuitenkin lopussa kiitos seisoi ja kärsivällisyys palkittiin.

Aika kauan käytiin olemattomia vaihtoehtoja läpi Security tyypin kanssa, kun hän lopulta ystävällisesti ehdotti voivansa heittää meidät autolla kenttäalueen ulkopuolelle, jolloin meidän kävelymatka pilkkopimeässä (tässä vaiheessa oli jo piemää) lyhenee noin kahdella kilometrillä. Päätettiin siis suunnata huoltoasemalle yöksi. Meidän piti odotella yhdeksään, jonka jälkeen security tyypillä oli pieni aukko aikaa meidän kuskaamiseen. Hänen täytyi kaksipaikkaisen autonsa takia viedä meidät yksitellen. Oltiin sitten lähdössä telttoinemme ja tavaroinemme kävelemään, kun erään tien sulkeneet poliisit kysyivät mihin olemme suuntaamassa. Selitettiin heille tilanne, ja poliisit päättivät yksimielisesti, että jonkun heistä on annettava meille kyyti. Oltiin ihan sanoinkuvaamattoman kiitollisia, kun meidät kiidätettiin poliisiautolla muutamassa minuutissa huoltsikalle ja päästiin vielä hyvissä ajoin nukkumaankin.

Aamuyöstä tarvitsi enää kävellä vain yhteen suuntaan, mikä ei ollenkaan tuntunut niin pahalta suoritukselta. Jälleen kerran saimme kiittää aussien ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, joka oli tarpeen meidän oman tyhmyyden takia. Jos tää kirjoitus pelastaa edes yhden ihmisen samalta kohtalolta, olen onnistunut. :D

Melbournen katutaiteesta löytyy iskulauseet joka tilanteeseen. ''Burn the negativity'' oli meidänkin motto tarpoessa aamuyöstä 4.00 5km matkaa takaisin Avalonin lentokentälle xD...

Railakasta lauantaita!
<3: jenna