Kuten aiemmin mainitsin, mulla oli työhaastattelu myös Darwiniin erään luonnonpuiston keskellä sijaitsevaan hotelliin, mistä mulle myös lopulta tarjottiin paikkaa. Päädyin kuitenkin kinkkisen pohdinnan jälkeen lopulta jäämään Brisbaneen. Se oli kaikin puolin helpoin ratkaisu, joka mahdollisti myös mun ja Janin nopean jälleennäkemisen. Ei oltais välttämättä nähty peräti puoleen vuoteen jos oisin lähtenyt. Nyt ei jouduttu olemaan erossa kuin vähän vajaa kuukausi, mutta toisinkin olis voinut käydä. Tää vajaa kuukausi yksin oli kuitenkin merkittävää aikaa. Mulla ehti olla kivaa, kamalaa, ja oli paljon aikaa olla omien ajatusten kanssa ja pohtia. Jälkeenpäin harmittaa, että olin liian laiska kirjottamaan päiväkirjaan ylös mun ajatuksia. Joka tapauksessa, tota otsikon aihetta kävin läpi aika paljon.
Mun mielestä täällä uusia ihmisiä tavatessa kansalaisuuden lisäksi toisiksi yleisin kysymys kuuluu "Who are you travelling with?" Luulen, että sitä kysyttäessä on helppoa muodostaa heti mielikuva toisesta:
- kaverin kanssa -> okei, bilettäjiä
- kumppanin kanssa -> aijaa, tää on tylsä
- yksin-> wow, extrovertti seikkailija
Ja niin edelleen... Oon huomannut itsekin "syyllistyväni" tähän ihmisen lokerointiin matkakumppanin perusteella, mikä harmittaa mua. Ei jokainen parisuhteessa oleva nyhjää toisen kanssa 24/7 ja täten tarkoita et henkilö on epämielenkiintoinen, eikä jokainen yksin matkustava oo todellakaan ulospäinsuuntautunut. Oon tavannut useampia yksin reissaavia ihmisiä, jotka todellakin viihtyvät kirjaimellisesti YKSIN.
Kenen kanssa sitten on parasta matkustaa?
Mitä enemmän muiden kanssa juttelen, sitä enemmän oon tullut siihen tulokseen, että kaikki vaihtoehdot on erinomaisia, mutta toisaalta mikään ei ole täydellinen pidemmän päälle. Suurin osa ihmisistä kaipaa vaihtelua. Oli kyseessä sitten kaveri tai poikaystävä, alkaa tiuskiminen ja toiseen turhautuminen 100% varmuudella ennen pitkää, kun toista näkee kuukausitolkulla 24/7. Tiedän jonkin verran ihmisiä, jotka Suomessa ollessaan vannovat, etteivät ikinä uskaltaisi reissata yksinään, mutta jo vain alkaakin ajatus yksin reissaamisesta houkuttaa, kun kaverin naama alkaakin parin kuukauden jälkeen odottamattomasti ärsyttää. En ole varma, oonko tavannut yhtiäkään kaveruksia, jotka ei olis myöntänyt riitojen lisääntyneen matkan aikana.
Vaikka meille myös Janin kanssa tulee enmmän kinaa mitä enemmän yhdessä aikaa vietetään, en kuitenkaan itse ainakaan viihtyisi jatkuvasti yksin. Toisinaan tarvitsee seuraa ja ns. tosiystäviä reissulta on vaikeampi löytää. Hyvänpäivän tuttuihin saattaa tutustua yksinään helpoiten, mutta heille ei ehkä halua jakaa itsestään kaikkea, mikä tekee varsinkin kurjan paikan tullen rupattelusta tosi raskasta. Välillä tarvitsee ympärilleen oikeasti rakkaita ihmisiä, keiden kanssa jakaa elämän huolet, ilot ja surut. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka on reissuillaan tavanneet sielunkumppaneita.
Tapasin erään saksalaisen tytön, joka oli samalla Australian reissullaan kiertänyt maata yksin, poikaystävän kanssa ja ystävän kanssa vuorotellen. Hän ei osannut sanoa, mikä kokemuksista oli paras, mutta pystyi nimeämään kaikista liudan sekä hyviä että huonoja puolia. Hän oli myös ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkeen kyllästyy pitkällä aikavälillä. Luulen, että myös mulle ja Janille sillontällöinen erossa olo tekee ihan hyvää, että osaa sitten taas nauttia yhdessäolosta. Lähes kaikki, keille me täällä kerrottiin meidän väliaikaisjärjestelystä (Jani farmilla ja mä Brisbanessa), kummasteli tätä erossa oloa suuresti. Mutta hei, miksi ei? Vaikka tää ratkaisu tehtiin enemmänkin pakosta kun vapaasta tahdosta, niin kyllä silti, vaihtelu virkistää.
Kenen kanssa te haluaisitte mieluiten reissata? :)
<3: Jenna
Vaikka meille myös Janin kanssa tulee enmmän kinaa mitä enemmän yhdessä aikaa vietetään, en kuitenkaan itse ainakaan viihtyisi jatkuvasti yksin. Toisinaan tarvitsee seuraa ja ns. tosiystäviä reissulta on vaikeampi löytää. Hyvänpäivän tuttuihin saattaa tutustua yksinään helpoiten, mutta heille ei ehkä halua jakaa itsestään kaikkea, mikä tekee varsinkin kurjan paikan tullen rupattelusta tosi raskasta. Välillä tarvitsee ympärilleen oikeasti rakkaita ihmisiä, keiden kanssa jakaa elämän huolet, ilot ja surut. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka on reissuillaan tavanneet sielunkumppaneita.
Tapasin erään saksalaisen tytön, joka oli samalla Australian reissullaan kiertänyt maata yksin, poikaystävän kanssa ja ystävän kanssa vuorotellen. Hän ei osannut sanoa, mikä kokemuksista oli paras, mutta pystyi nimeämään kaikista liudan sekä hyviä että huonoja puolia. Hän oli myös ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkeen kyllästyy pitkällä aikavälillä. Luulen, että myös mulle ja Janille sillontällöinen erossa olo tekee ihan hyvää, että osaa sitten taas nauttia yhdessäolosta. Lähes kaikki, keille me täällä kerrottiin meidän väliaikaisjärjestelystä (Jani farmilla ja mä Brisbanessa), kummasteli tätä erossa oloa suuresti. Mutta hei, miksi ei? Vaikka tää ratkaisu tehtiin enemmänkin pakosta kun vapaasta tahdosta, niin kyllä silti, vaihtelu virkistää.
Kenen kanssa te haluaisitte mieluiten reissata? :)
<3: Jenna
