Matka jatkuu!

Iiik oon niin innoissani! Kolmen kuukauden työrupeama Brisbanessa on nyt ohi ja matka jatkuu kohti Cairnsia! Näpytän tätä postausta parhaillaan puhelimella lentokentällä, koska pakko jo päästä kertomaan mitä seuraavaksi tapahtuu :D

Mulla oli pitkään tosi vahva fiilis siitä, että nyt on aika liikkua eteenpäin. Mietittiin Janin kanssa sitäkin vaihtoehtoa, että painettais töitä Brisbanessa koko se 6kk, mitä saadaan samalla työnantajalla olla, ja sitten lompakko pulleana ois hyvä lähteä viettämään joulua Melbourneen ja viisumin umpeuduttua tammikuussa Aasiaan. Mutta ei. Mulle tuli jo heti elokuun alussa sellainen levoton fiilis, että pakko päästä jatkamaan matkaa ja näkemään uutta. Myös ajatus farmipäivien suorittamisesta seuraavaa viisumivuotta varten kiehtoi liikaa. Päätettiin siis, että lähdetään.

Kaikki oli kuitenkin päätöksen jälkeen ihan viime hetkiin asti pimennossa. Siitä hetkestä, kun uudet asukkaat kämppään oli löytyneet ja mä olin irtisanoutunut töistä, oli viikko aikaa päättää mitä seuraavaksi. Viimeinen työvuoro oli viime sunnuntaina ja tänä tiistaina oli muutto ulos kämpästä. Ja vielä tänä maanantaina (!!) kaikki oli täydellisen epäselvää. Mulla oli todella jännittynyt olo koko viime viikon, mutta jostain syystä ihmeen vähän stressiä, vaikka jo alle viikon päästä olisin tyhjän päällä. Jostain syystä oli koko ajan tosi vahva tunne, että kaikki järjestyy omalla painollaan. Mulla ei ole koskaan ollut minkään stressin tai epävarmuuden äärellä niin vahva olo siitä, että ihan just mun elämä tulee muuttumaan ja kaikki ratkeaa. Se oli tosi omituinen ja uusi fiilis yleensä niin paljon stressaavalle ihmiselle.

No mitä sitten tapahtui?

Maanantaina iltapäivällä, kun olin kämppiksen kanssa shoppailemassa (sen sijaan että olisin pakannut seuraavan päivän muuttoa varten) sain sähköpostia että mulle olisi farmipaikka tiedossa. Mikä ajoitus!! Olin niin innoissani! Olin jättänyt muutamia sattumanvaraisia hakemuksia joihinkin working hostelleihin ja farmeille, mutten tosissani uskonut saavani vastausta, koska aiemman kokemuksen ja hakemusten perusteella vastauksia farmeista ei pahemmin tule. Jos joku hakee työntekijöitä, ja hänelle soittaa suoraan, on vastaamisen todennäköisyys silloinkin olemattoman pieni. Mutta joo, jos kaikki menee nyt putkeen ja tää ei ole mikään huijausjuttu, niin mun pitäisi aloittaa maanantaina POTATO HARVESTING!!! :D Joo en tiedä mitä se kokonaisuudessaan pitää sisällään, mutta uusia kokemuksia ainakin varmasti.

Nyt siis lennän Cairnsiin, josta lauantaina bussilla Atherton Tablelandsiin :) Näin ne asiat vaan järkkääntyy!

Antoisaa viikonlopun alkua Suomeen!

Tää postaus aloitettiin Brisbanen lentokentällä ja viimeisteltiin näissä maisemissa hostellin altaalla :)

<3: Jenna

Ps. Janin pitäisi aloittaa banaanifarmilla samassa paikassa mun kanssa ensi tiistaina.

Suurten päätösten äärellä

Päätöksiä ei näköjään pääse pakoon edes toiselle puolelle maailmaa. Mä olen aina ollut erityisen huono tekemään päätöksiä, etenkin sellaisi, jotka vaikuttavat mun tulevaisuuteen. En osaa luottaa intuitioon, vaan vatvon aina viimeiseen asti ja mietin läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mitä mistäkin voi seurata. Mulla on ollut kauhea ahdistus viime päivinä, ja ajattelin, että tuun avautumaan siitä tänne. Janin kanssa myönnettiin just eilen toisillemme, että ahdistaa, mikä sitten ei hirveästi tätä ahdistusta helpottanut.

Meidän pitäis siis tehdä melkeinpä NYT päätös siitä, mitä tehdään meidän loppuajalla täällä Ausseissa, ja tän päätöksen on oltava järkevä ajateltuna myös ensi kevättä. Erityisen ahdistavan tästä tekee se, että mitä hyvänsä päätetäänkin, niin mikään ei ole vielä 100% varmaa tai välttämättä meistä riippuvaista.

Nyt olisi siis parin viikon sisällä ihan viimeinen mahdollisuus mulle aloittaa farmityöskentely mikäli meinaan kaikki päivät ehtiä suorittamaan seuraavan vuoden viisumia varten. Mulla onkin mahdollisesti yksi farmipaikka tiedossa, mikä ei kuitenkaan vielä ole aivan 100% varma. No, jos se nyt varmistuisi, täytyisi meidän alkaa etsimään uutta asuakasta tähän kämppään missä asutaan, ja toivoa että se löytyy just oikeaan aikaan. Vaikka kaikki menisi hyvin, ja pääsisin aloittamaan farmityöt tän kuun lopussa (Jani saattaisi aloittaa pari viikkoa myöhemmin), ei silti ole 100% varmuutta että ehdin tehdä kaikki farmipäivät. Se kun riippuu täysin siitä, kirjoittaako farmi mulle päivät joka päivältä, eli myös vapaapäiviltä vai ei. No, jos ei kirjoita, ja en ehdi joulukuun alkuun mennessä näitä päiviä suorittaa, onko järkeä edes mennä koko farmille? Sittenhän loppuaika kannattaisi käyttää reissaamiseen ja siihen, että tästä maasta ehtii nähdä mahdollisimman paljon. Se ei kuitenkaan olisi pitkällä tähtäimellä järkevää, koska silloin rahat on loppu jo tän vuoden loppuun mennessä, vaikka tänä kesänä ja syksynä tienaamilla rahoilla pitäisi pärjätä ensi kevääseen/kesään. Mä kun olen ajatellut mennä ensi kerran töihin vasta Suomeen saapuessani ensi kesänä.

Jania kiehtoisi kovasti myös ajatus maksimaalisesta tienaamisesta, eli että pysyttäisi nykyisissä työpaikoissa vielä syksykin, jolloin todennäköisesti saataisiin enemmän säästöön kuin farmilla ollessa. Mä en kuitenkaan halua, koska kuten jo jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, haluaisin jo liikkua eteenpäin ja nähdä jotain uutta. Myöskin pelottaa, että jos en edes yritä saada farmipäiviä kasaan, niin se kaduttaa joskus myöhemmin. Tää kun on ainutkertainen tilaisuus antaa itselleen mahdollisuus tokan vuoden viisumiin.

Mielessä on käynyt myös, että mitä jos teen farmipäivät, mutta en koskaan käytäkään toisen vuoden viisumia. Kaduttaako sitten etten käyttänyt tätä jäljellä olevaa aikaa paremmin? Kaduttaako, että unohtumattomien roadtrippien, Great Barrier Reefillä snorklaamisen ja surffikurssin sijaan raadoinkin farmilla poimien tomaatteja? Okei, ehkä näin pitkälle on turha miettiä... Ja jäisihän käteen kuitenkin rahaa ja taatusti erilainen kokemus.

Joku saattaa nyt miettiä, että miksi en reissaa täysillä tätä loppuaikaa, ja palaa viisumin umpeuduttua 19.1.2018 jo Suomeen. No vastaus on selvä: hullu täytyisi olla jos Suomeen haluaisi palata keskellä talvea.

Tääkään ei varmasti tulisi tammikuussa Suomeen...

Toivottavasti teillä on vähemmän stressaava torstai!

<3: Jenna