Kotona jälleen - menneen kesän kuulumisia

Moikka pitkästä aikaa! Oon pitkään kaavaillut blogin jatkamista, mutta sit mietin, että koko matkablogin idea menee jos kirjoitan Suomessa. En nimittäin halua tästä sellaista lifestyle blogia, jossa kirjoittelen mun päivistä ja normaalista arjesta yms. Mutta toisaalta, kai normaali arki on välillä myös reissaajien elämää ja toisaalta matka-aiheisia postausideoitakin multa edelleen löytyy takataskusta. Oon ollut nyt Suomessa toukokuun puolesta välistä saakka, eli noin viisi kuukautta. Viimeisimmän kuukauden Aasiassa vietin Filippiineillä, josta taisinkin mainita edellisessä postauksessani, mutta siitä lisää myöhemmin.

Suomeen paluusta astetta kevyemmän teki kaikki ihanat ystävät ja perheenjäsenet, joita en ollut nähnyt melkein 1,5 vuoteen. 

Onneksi Suomestakin löytyy kuvauksellisia maisemia. Joskus on hyvä pysähtyä arvostamaan myös sitä, mitä on lähellä.

Pitkään ennen Suomeen paluuta etenkin mun vanhempien suurena huolenaiheena oli mun työnsaanti. Kesää kohden mentiin ja työpaikat kuulemma loppuisivat, jos ei ollut nopea. Muistan edelleen, kuinka useita kuukausia ennen mun suunniteltua paluuta sateli facebookissa linkkejä työpaikkoihin ja asuntoihin ikäänkuin pakottaen takaisin todellisuuteen. Aluksi suhtauduin myötämielisesti ja esitin kiinnostunutta, mutta lopulta oli pakko sanoa suoraan, etten aio hakea yhtäkään työpaikkaa, kun oon vielä reissussa. Olin yksinkertaisesti liian kaukana välittääkseni pätkän vertaa jostain tulevasta mahdollisesta huolenaiheesta kotimaassa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun reissua oli jäljellä enää pari kuukautta, halusin nauttia täysillä viimeisistä hetkistä enkä murehtia "sitten jos" ja "sitten kun" -asioita. Päätin luottaa siihen, että koska aina ennenkin oon saanut töitä, niin saan myös nyt.

Ja niin kävi. Paluuni jälkeen olin työtön tasan kaksi viikkoa. Pääsin saman tien takaisin vuokrafirmaan, jossa olen aiemminkin työskennellyt, sekä aloitin henkilöstö- ja kehityskoordinaattorina yrityksessä, jossa mun entinen esimies on töissä. Heidän tarpeensa löytää nopeasti uusi työntekijä ja mun tarve löytää työ sattuivat hyvin yksiin. Jotenkin uskon, että jos uskoo asioiden järjestyvän, ne kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Jos joinain hetkinä usko rakoilee, on hyvä katsoa omaa menneisyyttä ja muistella, mistä kaikesta sitä onkaan vuosien varrella selvinnyt.

Kesällä tehtiin myös päiväreissu Tallinnaan ihanien naisten voimin. Tää shoppailu-syöminki reissu katkaisi arkiviikon mukavasti. <3

Jotenkin luulin elämän Suomessa olevan seesteistä, rauhallista ja tylsää, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Tää mennyt viisi kuukautta on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, täynnä pieniä reissuja ja festareita, uusia ihmissuhteita sekä tähän mennessä jo kolme asuinpaikkaa. Koska kesä oli niin villiä aikaa, oon nyt itse asiassa tarkoituksella yrittänyt hieman rauhoittaa menoa, ja muuttaakaan ei ole enää tarkoitus ennen seuraavaa pitkää reissua. Seuraavaan pitkään reissuun on kyllä niin kauan, että se tuntuu melkein ihmiselämältä, mutta joskus kai sitä on osattava olla aloillaankin. Kesällä keskityin enimmäkseen juhlimiseen, mutta tällä hetkellä koitan keskittyä urheiluun, hyvinvointiin ja läheisiin, ja suunnata ajatukset pieniin tuleviin reissuihin, joiden avulla toivottavasti jaksaa pitkän ja pimeän talven yli. Seuraavaksi suuntana on Wien joulukuussa.

Ruisrock oli yksi kesän odotetuimmista tapahtumista!

Aika usein mietin, että miksi mä olen niin levoton. Miksen voisi osata nauttia normaalista arjesta ja tavallisesta elämästä, kuten muut mun ympärillä olevat ihmiset. Miksi kahden kuukauden Suomessa olon jälkeen alkaa katse suunnata toisaalle ja ajatukset lentää kauas muihin maihin. Mulla ei ole elämässä mitään levottomuuden mallia, vaan meidän perhe on aina ollut aika iisisti yhtä kesälomareissua vuodessa lukuun ottamatta. Toisaalta kai tämä kannattaa valjastaa käyttöön nyt kun tätä riittää, koska joskushan se seikkailunhalu saattaa haihtua... :)

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! :)

Pitkän matkan viimeinen pysäkki

Tervehdys Hanoin lentokentältä! Olen nyt viettänyt viimeisen kuukauden Vietnamissa, ja koska kaikki matkakaverit lähtivät jo omille teilleen, on munkin aika siirtyä eteenpäin.

Mulla olisi ollut Vietnamiin kolmen kuukauden viisumi, mutta ei tunnu siltä, että jotain oleellista olisi jäänyt näkemättä. Aloitettiin reissu Ho Chi Minh Citystä (tunnetaan myös nimellä Saigon) ja päädyttiin Sapa -vuorille asti pohjoiseen. Tällä välillä näin muunmuassa vesiputouksia Da Lat:ssa, hiekkadyynejä Mui Ne:ssa, kauniita valoja Hoi An:ssa, loputonta rantaa Da Nang:ssa, hylätyn vesipuiston Hue:ssa sekä elämäni kauneimpia maisemia Phong Nha-Ke Bangin kansallispuistossa ja Halong Bayssa. Uskomattomista maisemista huolimatta parhaimmat muistot eivät kuitenkaan liity kaikkeen näkemääni, vaan ihmisiin keiden kanssa sain ne kokea. Parhainta oli maata erään ystävän kanssa koko päivä hernesäkeillä rannalla minun ollessa kipeä. Välillä nukahdeltiin, välillä taas kuunneltiin musiikkia ja katseltiin merelle. Parhainta oli syödä neljänä iltana peräkkäin samassa intialaisessa ravintolassa ja nauraa ovimiehen reaktioille aina meidät nähdessään. Parhainta oli istua kaverin kanssa koko päivä samassa kahvilassa syöden sekä aamupala että lounas siellä, tilaten välillä erimakuisia mehuja. Parhainta oli kun ei ollut velvollisuuksia tehdä yhtään mitään.

Pidinkö Vietnamista? Kyllä ja en. Vietnam on sekoitus vastakohtia, joten väkisinkin sitä löytää itselleen asioita mistä pitää ja mistä taas ei. Tässä omia plussia ja miinuksia:

➕ Vietnam on erittäin kaunis maa. Vietnamin maaseutu, vuoret, riisiterassit ja näköalat ovat niin huikeita, että on mahdotonta olla haukkomatta henkeään. Olen ehdottomasti nähnyt elämäni uskomattomimmat maisemat täällä.

➕ Vietnamissa on avuliaita ja vieraanvaraisia ihmisiä. Vieraat ihmiset kutsuvat sinut tienvarresta kotiinsa tai lenkkipolulta piknikille, ja mikäli suostut, on kokemus täysin all inclusive. Huonompituloiset jakavat kanssasi ruokansa, juottavat sinulle kaiken alkoholinsa, ja ovat aidosti kiinnostuneita olemaan ystäväsi. Rahaa ei missään nimessä oteta vastaan.

➕ Vietnamin rannat ovat loputtomia ja tyhjiä. Jos rantaloma kiinnostaa, mutta olet saanut tarpeeksesi turistirysistä, suuntaa Vietnamiin.

➖ Vietnam on todella roskainen. Lähinnä paikalliset heittävät surutta kaiken luontoon. Bussin ikkunasta loistaa monesti tuntitolkulla surullista katseltavaa.

➖ Käveleminen paikasta A paikkaan B on monessakin kaupungissa todella haastavaa. Jos jalkakäytäviä on, ovat ne yleensä tupaten täynnä pysäköityjä skoottereita ja ravintoloiden pöytiä ja tuoleja tai milloin mitäkin. Sen lisäksi, että joudut kävelemään autotien sivussa jo valmiiksi ahtailla teillä, nousee stressitasosi infernaaliseksi jatkuvan tööttäämisen takia. Autojen ja mopojen tööttäily vierelläsi on niin paha melusaaste, että tunnen suunnatonta helpotusta sen olevan vihdoin ohitse.

Nälkä? Tämä on Vietnamissa ihan normaali tapa ostaa vuohen lihaa kotiin. Itsellä ei kyllä ruokahalu herännyt ulkonäöillisistä syistä, eikä myöskään vahvan löyhkän perusteella...

➖ Vaikka vietnamilaiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja maa on halpa, on turistien rahastus täälläkin hoksattu. Toisinaan joudut suunnilleen ostamaan lipun, jotta pääset ostamaan lippua, ja lopulta huomaat hinnan olevan naurettavan korkea nähtävyyden laatuun nähden. Ja auta armias jos unohdat neuvotella hinnan ennen palvelua/toimenpidettä. Tällöin hinta tulee olemaan niin suuri, että olisit missä tahansa länsimaassakin selvinnyt halvemmalla. Itse olin aina tarkka hinnan neuvottelusta, mutta ystäväni joutui riiston kohteeksi sekä parturissa että suutarilla. Toisaalta kai tämä on köyhässä maassa hyväksyttävä...

➖ Osa kaupungeista, kuten Mui Ne ja Nha Trang ovat venäläisten turistien kansoittamia. Kaikki kyltit, ruokalistat ja palvelut ovat venäjäksi ja hinnat hipovat pilviä. Tästä on autenttisuus kaukana.

Vietnamissa mun ehdottomasti ainutlaatuisin kokemus oli "homestay" Sapa -vuorilla. Jos joskus menette Vietnamiin, tätä ette voi missata! Yksi kavereistani tutustui bussimatkalla Sapalle keski-ikäiseen paikalliseen naiseen, joka kutsui meidät kotiinsa pariksi yöksi sopivaa hintaa vastaan. (Huom! Tämä on eri asia kuin extempore -kutsut, joista mainitsin aiemmin. Tämä on näiden naisten pääasiallinen elinkeino.) Pakettiin kuului kahden yön yöpyminen, paikallinen trekkausopas (hän itse) sekä kaikki ruuat. No mehän menimme. Pakko sanoa, että oli ihan uskomattoman siistiä! Pääsimme näkemään paikallisten alkeellisen elämäntyylin todella läheltä, kokemaan ihan ennennäkemätöntä yhteisöllisyyttä, maistamaan itsetehtyä riisiviiniä sekä todella hyvää kotitekoista ruokaa. Nukuimme vuorilla pilvien yläpuolella ja pääsimme trekkaamaan poluilla, missä ei ollut muita turisteja. Meillä oli myös todella hauskaa. Toisena yönä yövyimme oppaan miehen siskon luona, missä yöpyi samaan aikaan about kaksikymmentä muutakin ihmistä. Mukana oli kymmenen lasta sekä mummit ja tädit ja sedät, ja naurua riitti, vaikkei kaikkien kanssa ollutkaan yhteistä kieltä. Tällainen homestay Sapalla on helppoa järjestää, sillä astuessasi ulos bussista eteesi hyökkää ainakin kymmenen naista tarjoten samanlaista kokemusta. Uskaltaisin luvata tämän olevan paras tapa kokea Sapa -vuoret.

Musta ei tunnu siltä, että Vietnamiin tarvitsisi palata, mutta jos palaisin, menisin tsekkaamaan etelästä Mekong -joen ja kehutun Phu Quocin saaren.

Halong Bay -risteilyn kohokohtia

Mitä seuraavaksi?

Reissuni viimeisenä kohteena (ennen väliaikaista Suomeen paluuta) minulla on Filippiinit, missä tapaan ystäväni Hennan uudelleen. Tapasimme Australiassa ja olimme Vietnamissa yhtä aikaa vain pari viikkoa, joten on kiva, että nyt ehtii kokea yhdessä vielä vähän enemmän :) Filippiinit on muutenkin ollut yksi mun unelmakohteista jo aika pitkään. Kuvien kristallinkirkas vesi, upeat maisemat sekä saarien hieman haastavampi tavoitettavuus kiehtovat mua. Vaikea uskoa, että viimeinkin pääsen tuonne!

Tutustuimme Halong Bay:hin risteilyllä, jonka lähtöpaikkana oli Cat Ba Island.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
<3: Jenna

Tässä on about se reitti, jonka matkustin Vietnamissa. Toisinaan poikettiin hieman sisämaahan, ja käytiin Sapa -vuorilla Hanoista Pohjoiseen. Myös karttaan merkitsemätön Cat Ba Island tuli nähtyä. Pohjois -Vietnam oli ehdottomasti etelää mahtavampi.

Mitä sinulle tapahtuu, kun matkustat?

Moikka kaikille ja terkut Vietnamista! Eksyin tänne kauniiseen maahan jo melkein kuukausi sitten, kun Thaimaasta piti poistua johonkin. Käytin Thaimaassa koko sen ajan (1kk), minkä saa ilman viisumia olla, ja tuntuu, ettei aika tosiaankaan riittänyt kaikkeen. Rakastuin tähän maahan todella ja tiedän, että haluan palata takaisin. Jos et ole vielä käynyt lukemassa loppuja Thaimaan matkapäiväkirjojen osia mun ja Niinan yhteiseltä kolmen viikon reissulta, voit käydä lukemassa ne täältä.

Täällä Vietnamissa ollessa matkustan busseilla etelästä pohjoiseen muun seurueen mennessä moottoripyörillä, mikä suo mulle rutkasti (jopa liikaa) aikaa ajatella. Kaikkea ehtii näillä 2-13h bussimatkoilla päässään pyöritellä ja rehellisesti voin kertoa miettineeni kaikkea ihmissuhteista bussin mahdolliseen luistumiseen tieltä, sekä niinkin kevyitä aiheita kuin elämän tarkoitusta, onnellisuutta ja tulevaisuutta. Onneksi näillä matkoilla putkahtelee mieleen myös toinen toistaan houkuttavimpia postausaiheita blogiin. Tässä yhden bussimatkan ajatusten tuotosta:

Mitä sinulle tapahtuu, kun matkustat?

En suinkaan aio latoa pöytään mitään universaaleja totuuksia, vaan kertoa omista kokemuksistani pitkään Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa reissanneena. Tuntuu, että olen muuttunut paljon viimeisen hieman yli vuoden aikana, mikä varmaankin on väistämätöntä kaikki "epänormaalit" olosuhteet huomioonottaen. Kertokaa toki, jos osaatte samaistua!

1. Materia menettää merkityksensä lähes kokonaan -- En ole aikoihin halunnut varsinaisesti shoppailla, eikä esimerkiksi matkamuistojen ostaminen ole käväissyt mielessäkään. Jos jotain haluaa joskus ostaa, johtuu se kyseisen tavaran/vaatteen hyödyllisyydestä ja käytännöllisyydestä matkaa ajatellen. Viimeisin ostokseni on pieni kangasreppu, jonka hankin Thaimaasta noin kaksi kuukautta sitten. Se on lähes päivittäisessä käytössä. Huomasin myös jo Australiassa ollessani, että välillä kun vaatteita tai tavaroita hukkuu hostelleissa, on surun sijaan päällimmäinen tunne yleensä helpotus: onpahan vähemmän, mitä kantaa mukana.

2. Musiikista tulee entistä tärkeämpää -- Pitkät bussi ja junamatkat, biitsipäivät, yms. vaativat musiikkia. Lisäksi matkustaessa kappaleiden ympärille kerääntyy rutkasti elämää rikastavia matkamuistoja ja muistot säilyvät pidempään. Vieläkin kun kuulen tiettyjä biisejä, nousee mieleeni elävästi Madridin opiskelijavaihtoajan pienet yksityiskohdat vuodelta 2014. Jos en kuulisi näitä kappaleita aina silloin tällöin, mikä toisi mieleeni nämä muistot?

3. Opit elämään käsi kädessä tunteen kanssa nimeltä haikeus -- Ihmisiä tulee ja menee jatkuvasti. Hyvästeistä tulee osa jokapäiväistä elämää. Tutustut mitä mahtavimpiin tyyppeihin tänään, ja tiedät, että kuukauden päästä et välttämättä nää heitä enää, koska joko he tai sinä jatkavat matkaansa. Jotkut ystävyydet ovat vain parin päivän mittaisia, jolloin taas parin päivän päästä on aloitettava tutustumisprosessi alusta. Omasta mielestäni tämä on yksi matkustamisen suurimpia varjopuolia, mutta toisaalta niitä asioita, jotka kasvattavat sinua eniten. On opittava hyväksymään, että jokainen ihminen ei ole elämässäsi ikuisesti ja opittava nauttimaan siitä vähästä ajasta yhdessä, joka teille on annettu.

4. Et enää arvosta kauniita maisemia samalla tavalla -- Tämä on surullista, mutta niin totta monen kohdalla. Ollaan käyty tästä keskustelua useiden matkakavereiden kanssa. Ei niitä kaikkia ihania vuoria, kallionkielekkeitä ja auringonlaskuja jaksa enää noteerata samalla tavalla vuoden reissaamisen jälkeen. Kun tiedostin tämän itseni kohdalla, aloin tietoisesti katsomaan kauniita maisemia ja vuorenhuippuja tarkemmin ja muistuttamaan itseäni siitä, miten upeissa maisemissa saan elämääni viettää. Tästä huolimatta luulen, että nykyään sightseeingia tärkeämpää on ehdottomasti kokemukset ja kommellukset uusien ystävien kanssa. Ostin myös hiljattain canyoning -retken, jossa muunmuassa laskeuduttiin köysien varassa vesiputouksiin ja hypittiin kallioilta veteen. Tässä tuli nähtyä ihania maisemia hieman interaktiivisemmin.

5. Totut kuumuuteen ja palelet helposti -- Siis mä, joka Suomessa ollessani aina hikoilin tilanteessa kuin tilanteessa ja kuljin talvella takki auki ja ilman lapasia PALELEN täällä Aasiassa. Lämpömittari näyttää tällä hetkellä 27 astetta, mutta koska istun varjossa ja tässä käy pieni tuulenvire, oli pakko hakea pitkähihainen päälle. Tätä kirjoittaessa mietin koko ajan pitäisikö palata dormiin hakemaan vielä pitkät housut... En myöskään ole aikoihin nukkunut ilmastoidussa huoneessa, eikä haittaa ollenkaan!

6. Et enää stressaannu niin pienestä -- Tästä muutoksesta itsessäni olen sanoinkuvaamattoman iloinen! Olen oppinut hyväksymään, että asiat monesti menevät vähän sinnepäin, eikä mulla ole (varsinkaan täällä Vietnamissa) kontrollia lähes mihinkään, koska puhun niin harvan ihmisen kanssa samaa kieltä. Toisinaan on luotettava, että sua on neuvottu oikein ja vastapuoli on ymmärtäny sut, vaikka keskustelu on käyty Google Translatorin välityksellä. Olen myös oppinut, että kun hostellisängyn lakanat näyttävät siltä, ettei niitä ole vaihdettu, on parempi olla ajattelematta asiaa sen enempää. Myöskään esim bed bugseja on turha stressata etukäteen. Et voi koskaan tietää, missä niitä on.

7. Menetät ajantajun -- Itselläni ei ole tietoakaan, mikä viikonpäivä on menossa, tai välttämättä edes että mikä kuukausi on kyseessä. Tämä on myös ensimmäinen kevät vuosiin, kun en ole ostanut uutta kalenteria. Koska siis, mitä väliä..?

8. Totut epäkohtiin -- Etenkin Kaakkois-Aasiassa reissatessa on pakko kovettaa tunteensa montaa epäkohtaa kohtaan. Eläimiä ja luontoa ei kohdella samalla tavalla kuin mihin olet tottunut, mutta tavallisena reissaajana on aika vaikea vaikuttaa. Itse haluaisin nyt enemmän kuin koskaan toimia osana jotain vapaaehtoisjärjestöä. Ehkä siinä idea seuraavalle matkalle.

9. Olet enemmän hukassa kuin ennen lähtöäsi -- Luulin elämäni ja tavoitteideni selkeytyvän minulle reissattuani hetken, mutta näin ei itseasiassa ole käynyt. Päin vastoin tuntuu siltä, että vasta nyt kunnolla ymmärrän miten paljon maailmassa on nähtävää ja miten vähän elämässä on aikaa. Jossain vaiheessa pitäisi varmaan myös hankkia kunnon työ ja lapsia, jos meinaa. Missä vaiheessa kaiken ehtii?

10. Kotiin on vaikea palata -- Toisin kuin viikon lomamatkan jälkeen, pitkältä reissulta on hirveän hankalaa palata takaisin. Vaikka perhettä ja ystäviä on ikävä, tuntuu ylitsepääsemättömältä mennä takaisin niinsanotusti tyhjän keskelle. Pitää alkaa rakentaa omaa elämää ja rutiineja täysin alusta. Noh, kaikkeen kuulemma tottuu, joten niin kai taas "normaaliin" elämäänkin.

Tätä listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, mutta tässä on 10 mieleeni ensimmäiseksi tullutta asiaa. Kertokaa, mitä teille tulee mieleen!

Mukavaa viikkoa!

<3: Jenna

Thaimaa, matkapäiväkirja part 2

Heipparallaa pitkästä aikaa! Ollaan siis nyt mun parhaan ystävän kanssa Thaimaassa jo kolmatta (ja täten myös viimeistä) yhteistä viikkoa. Lähdin Australiasta 12.1, jonka jälkeen vietin 10 päivää Singaporessa (tykkäsin!) ja lopulta saavuin Bangkokiin 23.1. Niina ehtikin jo kirjoittaa jotain meidän reissun ekoista päivistä. Matkapäiväkirja part 1:sen pääsetkin kurkkaamaan täältä. Tällä kertaa vuoronsa saa jälleen erittäin sensuroitu versio meidän matkan puolivälistä, jonka kohokohtana oli kohuttu Fullmoon party.

Päivä 7:

Saavuttiin darraisina (etenkin mä) ja väsyneinä Koh Phanganille. Onneksi majoitus oli nyt hostellin sijaan ikioma Bungalow niin sai levätä. Tarkoitus oli olla saarella viisi päivää, lopulta pidennettiin yhdellä. Haluttiin varata tarpeeksi aikaa, jotta ehdittäisi myös kierrellä saarella. Onneksi saari kuolikin bileiden jälkeen lähes kokonaan, joten houkutus juhlintaan ei jatkunut enää Fullmonien jälkeen.

Meidän majoitus oli ihan rannalla!

Päivä 8:

Ihan ensimmäinen aktiviteetti Koh Phanganilla oli parin tunnin puskavaellus läheiselle rannalle. Haluttiin hieman tuulettua Bangkokin saasteista ja tehdä välillä jotain urheilullista. Alusta haastavan teki se, ettei meinattu löytää reitin alkua, sillä se oli merkattu huonosti turistikarttaan. Koitettiin kysellä paikallisilta, mutta kaikki sanoivat, että kyseiselle rannalle olisi mahdotonta kävellä. Ei kuulemma mene teitä, joten avunannosta kyseiseen kartan kohtaan kieltäydyttiin. Me ei kuitenkaan suostuttu uskomaan, sillä tämä oli merkattu karttaan, ja oltiin Trip Advisorista luettu, että kyseinen vaellus on mahdollinen, vaikkakin paikoitellen jyrkkää kiipeämistä. Pitkän etsinnän jälkeen löydettiin kuin löydettiinkin kyseinen aloituskohta, ja lähdettiin kapuamaan. Rämmittiin pusikossa, mikä oli molemmista epämiellyttävää, ja lopulta päädyttiin jopa juoksemaan ötököiden ja pimeän tulon pelossa. Päästiin liikkeelle aika myöhään, eikä todellakaan haluttu jäädä viidakkoon auringon laskettua. Selviydyttiin lenkistä lopulta tunnissa, ja oltiin erittäin tyytyväisiä itseemme. Takaisin tultiin taxi boatilla, joka tuntui vähintään yhtä vaaralliselta kuin tämä trekki.

Päivä 9:


FULLMOON! Tänään sattui ja tapahtui. Terdellä chillailun lomassa havaitsin punkin tai muun vastaavan mustan ötökän ihon sisällä ja päätin paniikissa lähteä poistattamaan sitä läheiselle klinikalle. Kyllä kadutti, etten suunnannut vain apteekkiin hakemaan punkkipihtejä ja nyhtänyt ötökkää pois itse, sillä meno klinikalla oli ihan 0/5 ja hygieniaolot kyseenalaiset. Klinikan naikkonen päätyi nappaamaan punkista(?) kiinni pihdeillä ja sahaamaan ihon auki veitsellä(!!?!). Jalka pulppusi verta mun osoittaessa kännykän taskulampulla lisää valoa "hoitajalle". Operaation päätyttyä kaadettiin ihoon kolmea eri ainetta, joista yksi laittoi ihon poreilemaan ja haavan sylkemään valkoista vaahtoa. Toivottavasti tämä oli merkki kunnon desinfioinnista. Illalla paniikissa sitten soiteltiin suomeen HIV -tukikeskukseen ja kyeeltiin mahdollisuutta kaikkien parantumattomien tautien tartunnoista. Onneksi Suomessa osattiin rauhoitella.

Tää "lääkärireissu" ei kyllä unohdu. Jalkaan jää varmasti myös loppuelämäksi pieni reikä muistuttamaan tapahtuneesta...

Päivän tapahtumien takia päästiin bileisiin vasta aika myöhään ja missattiin kaikki kavereiden aloittelukutsut. Onneksi bileet kuitenkin jatkuivat aamuun asti. Lähdettiin rannalta lopulta vasta seitsemältä aamulla auringonnousun jälkeen. Oli huikea ja ikimuistoinen ilta, mutta kommelluksilta ei nytkään vältytty. Mut yritettiin ryöstää viiltämällä laukun pohja auki veitsellä. Onneksi havaitsin ajoissa, eikä mitään ehditty viemään. Niina ei ollut sen onnekkaampi, sillä joku taitava veikkonen availi näppärästi Niinan laukun ja juoksi pois lompakon kanssa. Sille tielle jäi.

Auringonnousu Haad Rin rannalla

Päivä 10:

Hengailtiin bileissä tapaamamme israelilaisporukan kanssa. Nähtiin upea auringonlasku näköalabaarissa, otettiin tunnin hieronnat ja mentiin illalliselle & uimaan Sunset bar nimiseen paikkaan. Oli hyvää ruokaa ja ihana uima-allas. Ihan täydellinen päivä (paitsi mun hieronta oli erittäin epäonnistunut). Lisää hierontatunnista tulossa myöhemmin Niinalta. Yksi israelilaisista tuntui olevan huolissaan siitä, viihdynkö matkakumppanini kanssa. Hän tiedusteli vaihtaisinko Niinan johonkin toiseen kaveriin jos voisin xD. Että silleen.

Esco bar

Päivä 11:

Skobaretki vesiputouksille. Ei olleet kovin kummoiset meistä, mutta hauska päivä oli. Onnistuin tietysti liukastumaan putouksilla ja telomaan käteni verille. Ei tullut yllätyksenä.

Päivä 12:

Päiväretki Koh Taolle ja Koh Nangyuanille. Hävettäisi kertoa, paljonko maksettiin retkestä, mutta oltiin loppupeleissä iloisia, että vihdoinkin jopa nähdään jotain. Tänään pohdittiin, että tuntuu kuin oltaisi koko ajan menossa jonnekin. Mutta MINNE?? Me ei olla nähty paljoakaan xD. Noh, nyt nähtiin, ja Koh Nangyuanin huipulta oli kuin olikin upeat maisemat. Venematka takaisin oli aika raju aallokon takia. Monet oksensivat laivan pomppiessa aika pelottavan korkealle. Niinan blogiin tulee myöhemmin tarkempi kuvaus meidän paluumatkasta.

Ehkä tää maisema oli hirveän paluumatkan arvoinen.

Tänään tultiin Krabille, mikä ainakin ensisilmäyksellä vaikuttaa nätiltä. Vuoria joka puolella. Nyt nautitaan vikasta viikosta yhdessä!

<3: Jenna