 |
| Villalife @ Canggu, Bali |
Mutta sitten aiheeseen. Siis kyllähän nyt kaikki sen tietää, että kaikki lentokentät ei ole auki 24/7. No kun eipä tiedäkään! Ja vaikka tietäisikin, ei sitä välttämättä rahansäästämishimoissaan tule ajatelleeksi. Kerroin ystävälleni mulle ja Janille sattuneesta mokasta, ja hän vinkkasi, että siitä kannattaa kirjoittaa blogiin, koska kuuluu kuulemma ainakin itse niihin, keille olisi tulevaisuudessa voinut hyvinkin käydä samoin.
Tottakai me lentokentällä itse työskennelleinä ollaan tiedetty jo muutaman vuoden ajan, että pienemmät kentät menevät monesti yöksi kiinni. Lentokenttien aukioloajat voi tarkastaa kyseisen kentän nettisivuiltakin. Mulla ja Janilla ei kuitenkaan edes käväissyt pienessä mielessä tällainen mahdollisuus, kun suunniteltiin yöpyvämme Melbournen Avalon kentällä yksi yö ennen Tasmanian reissua (reissu ennen Balia). Avalon ei ole Melbournen pääkenttä, vaan pieni kotimaisten lentojen kenttä noin tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Meillä oli lento lähdössä aamulla, ja edellisen päivän iltapäivällä palattiin roadtripiltä, joten ajateltiin säästää rahaa ja vaivaa menemällä vain suoraan auton palautuksen jälkeen kentälle. Tällöin vältämme seuraavan aamun siirtymästressin ja aikaisen herätyksen (ja tottakai, säästämme ainakin 60$ rahaa, kun ei tarvitse maksaa hostelliyötä).
 |
| Balilla on paljon ns. riisiterasseja. Mun mielestä näkemisen arvosia! |
Saavuttiin kentälle joskus viiden aikoihin ja yllätyttiin kentän pienuudesta suuresti. Istuttiin kuitenkin kaikessa rauhassa syömään eväitä, kun yhtäkkiä karmiva ajatus vaan iski muhun kuin salama kirkkaalta taivaalta: Mitä jos tää kenttä suljetaankin yöksi?! Lähdin paniikissa kiertämään kenttää, ja löysinkin käsiini vanhahkon Security -liiviin sonnustautuneen herrasmiehen, joka vahvisti pahat aavistukseni todeksi. Kenttä suljettaisiin viimeisen saapuvan lennon jälkeen, ja avataan uudestaan vasta 4.00 aamulla. Herra ei näyttänyt kovin yllättyneeltä, että oltiin suunniteltu viettävämme yö kentällä. Backpackerit luulee kuulemma vähän väliä Avalonin kenttää hotelliksi ja viimeksi edellispäivänä hänen oli häädettävä joku lentoansa odotteleva nuori mies muualle yöksi. En voi sanoin kuvailla mun järkytystä, koska vaihtoehtoja yöpaikkoihin keskellä ei mitään ei oikeastaan ollut.
 |
| Raahauduin puoliväkisin kipeänä kattomaan näitä Balin ihania vesiputouksia. Oli onneks sen arvoista <3 |
Oltiin niin epätoivoisia, että oltiin valmiita nukkumaan ulkona teltassa. Security tyyppi kuitenkin selitti, ettei ulos voi jäädä telttailemaan, koska kentän alue jatkuu kilometrejä joka suuntaan, ja vaikka olisikin valmis kävelemään ne kilometrit, ei aidan ulkopuolella ole kuin moottoritietä ja ojaa ja kaiken lisäksi siellä parveilee koko yön poliiseja käynnissä olleen airshown takia. Hän selitti myös, että viiden kilometrin päässä on kuulemma huoltoasema, jonka pihalla on myös virallinen camping alue, mutta taksia ei kuitenkaan kannattanut ottaa, koska taksikuski veloittaa viiden kilsan matkasta saman verran kuin matkasta Melbournen keskustaan (eivät kuulemma tykkää lyhyistä matkoista)...
 |
| Meillä oli oikeasti vaikeuksia löytää Balilta siistejä rantoja. Kuitenkin lopussa kiitos seisoi ja kärsivällisyys palkittiin. |
Aika kauan käytiin olemattomia vaihtoehtoja läpi Security tyypin kanssa, kun hän lopulta ystävällisesti ehdotti voivansa heittää meidät autolla kenttäalueen ulkopuolelle, jolloin meidän kävelymatka pilkkopimeässä (tässä vaiheessa oli jo piemää) lyhenee noin kahdella kilometrillä. Päätettiin siis suunnata huoltoasemalle yöksi. Meidän piti odotella yhdeksään, jonka jälkeen security tyypillä oli pieni aukko aikaa meidän kuskaamiseen. Hänen täytyi kaksipaikkaisen autonsa takia viedä meidät yksitellen. Oltiin sitten lähdössä telttoinemme ja tavaroinemme kävelemään, kun erään tien sulkeneet poliisit kysyivät mihin olemme suuntaamassa. Selitettiin heille tilanne, ja poliisit päättivät yksimielisesti, että jonkun heistä on annettava meille kyyti. Oltiin ihan sanoinkuvaamattoman kiitollisia, kun meidät kiidätettiin poliisiautolla muutamassa minuutissa huoltsikalle ja päästiin vielä hyvissä ajoin nukkumaankin.
Aamuyöstä tarvitsi enää kävellä vain yhteen suuntaan, mikä ei ollenkaan tuntunut niin pahalta suoritukselta. Jälleen kerran saimme kiittää aussien ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, joka oli tarpeen meidän oman tyhmyyden takia. Jos tää kirjoitus pelastaa edes yhden ihmisen samalta kohtalolta, olen onnistunut. :D
 |
| Melbournen katutaiteesta löytyy iskulauseet joka tilanteeseen. ''Burn the negativity'' oli meidänkin motto tarpoessa aamuyöstä 4.00 5km matkaa takaisin Avalonin lentokentälle xD... |
Railakasta lauantaita!
<3: jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti