sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Mikä on ihmisen tarkoitus maailmassa?

Heippa! Otsikko saattaa teidän korviin kuulostaa hieman oudolta, mutta joskus on kuulumisten lomassa kirjoitettava mielen päällä itsepintaisesti leijuvista aiheista. Me ollaan nyt Tasmaniassa, jota ollaan kierretty kohta viikko, ja tän postauksen oheen aattelinkin laitella ihania Tasmania maisemia keventämään tunnelmaa. Jos jonnekkin ois pakko haaksirikkoutua, saattaisin harkita tätä taianomaista saarta. Parasta tässä reissussa on ollut kaksi ihanaa uutta tuttavuutta, joihin tutustuttiin leiripaikalla, ja joiden ansiosta päästiin tekemään aika kattava kokopäivän vaellus Cradle Mountain National Parkissa. Meinattiin nimittäin jättää kyseinen puisto kokonaan väliin sen huiman korkean hinnan takia. Onneks kohtalo puuttui peliin ja saatiin sittenkin nähdä tuo aivan uskomaton paikka.


Mount Field National Park

Cradle Mountain National Park


Freycinet National Park


Onnellisina Cradle Mountainin huipulla!

Ja sitten tähän outoon aiheeseen. Erityisesti täällä Tasmaniassa ollessa (ja muutenkin koko Australian reissun aikana) oon päässyt tosi lähelle luontoa ja eläimiä. Oon onnekkaana saanut seurata erilaisten papukaijojen päivärutiineja luonnossa, kenguruiden ruoanetsintää, emujen päivänviettoa aukeilla, liskojen pakoyrityksiä ihmisten katseilta ja vaikka mitä muuta. Oon tutustunut lukemattomiin infokyltteihin eri eläimistä ja niiden asuinalueista, ja nähnyt raadonsyöjien korjaavan kuolleet yksilöt pois. Mulle on alkanut hahmottua tosi selkeästi, miksi tietyt eläimet elävät juuri tietynlaisella alueella, ja myös että kuka on kenenkin suurin uhka. Kaikki vaikuttaa tosi loogiselta, loogisemmalta kun oon koskaan ennen osannut ajatella. Oon oppinut miksi kiiltomadot kiiltää ja miten luolahämähäkit saavat ruokansa, sekä valitettavasti; miksi jotkin lajit ovat kuolleet sukupuuttoon.


Meidän kahden yön leiripaikka <3

Pikkuhiljaa sitä on huomannut, että kaikella on selkeä paikkansa maailmassa, ja jokaisella tuntuu olevan selkeä tarkoitus. Jos jonkun tarkkaa tarkoitusta en osaakaan sanoa, 
ainakin se on jonkun toisen pääasiallista ravintoa. Jo viikkokausia mua on kuitenkin vaivannut kysymys siitä, mikä on ihmisen tarkoitus. Ihminen tuntuu levittävän ympärilleen ainoastaan tuhoa ja saasteita ja aiheuttavan muiden lajien sukupuuttouhan. Vaikka Australia onkin todella puhdas maa, näkee täälläkin valitettavan paljon ihmisen käytöksen seurauksia. Toisinaan kansallispuistoissa lojuu fantatölkkejä, joskus taas ilmaisilta camping alueilta löytyy oikeita jätekeskittymiä. En myöskään ole koskaan ennen nähnyt autolla ajamisen tappavan missään niin paljon eläimiä kuin täällä. Ei ole yhtään epätavallista, että vaivaisen sadan metrin matkalla maassa lojuu useita viime yönä kuolleita wallabyita ja pari muuta muussattua otusta. En millään jaksa uskoa, että ihminen on luotu maanpäälle tuhoamaan, saastuttamaan ja pitämään muiden lajien kasvun aisoissa.








Noin viikko sitten sain pohdinnalleni yhden mahdollisen vastauksen, joka teki mut tavallaan tyytyväiseksi. Tutustuin Ballaratin eläinpuistossa Tasmanian tuholaiseen, pelkästään Tasmanian alueella elävään pussieläimeen. Se on raadonsyöjä, joka on kovaa vauhtia kuolemassa sukupuuttoon. Lajia on jäljellä enää muutama tuhat ja eläinpuistot sekä muut järjestöt taistelevat kovasti lajin pelastamiseksi. Tasmanian tuholaisilla on eräänlainen kasvaintauti, jota ne tartuttavat toisilleen, ja joka uhkaa lajia kuolemasta maan päältä lopullisesti (ei siis tällä kertaa ihmisen toimien johdosta, kumma kyllä). Eläinpuistot ovat kasvattaneet vankeudessa tautivapaan joukon, joka vapautetaan luontoon, jos laji muuten katoaa. Lajin elvyttäminen on kuitenkin aikaa vaativa prosessi, sillä tuholainen elää vain noin kuusi vuotta, ja synnytetyistä jälkeläisistä vain murto-osa (ja monesti jopa vain yksi) selviää aikuiseksi. Pari päivää sitten kun oltiin siellä aiemmin mainitsemassani Cradle Mountain kansallispuistossa, sai yksi meidän kavereista kesken kaiken tekstarin, jossa oli linkki uutiseen hoitokeinon vastikäisestä löytymisestä Tasmanian tuholaisten kasvainsairauteen. En voi sanoin kuvailla kuinka iloisia me oltiin! En tietenkään tiedä tän uutisen todenperäisyyttä, mutta vaikuttaa siltä, että voiton puolella ollaan! :)


Suloinen Tasmanian devil

Näillä pikku tuholaisilla on yleisenä tapana purra toisiaan erityisesti paritellessa, ja siten kasvaintauti leviää.

Tästä kaikesta en siis vetänyt johtopäätöstä, että ihmisen tarkoitus maailmassa on suojella Tasmanian tuholaista, mutta mieleeni kyllä juolahti, että ihmisen tarkoitus voisi meidän lajin viisauden ansiosta olla ylipäätään muiden lajien suojeleminen, erilaisten hoitokeinojen kehittäminen, tai ylipäätään jatkuvuuden varmistaminen. Me ei vain osata tai haluta käyttää valtaamme pelkästään hyvään, mutta mistä sitä tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja jos joku nyt sanoo, ettei ihmisellä tarvitse olla tarkoitusta, niin hei, on muillakin lajeilla! :D Mä en todellakaan usko, että kaikki on täällä maailmassa meitä varten ja vaan meidän käytettäväksi. Maailma toimisi todennäköisesti paljon paremmin ilman meitä, mutta kerran täällä nyt ollaan, voisi luulla, että haluttaisi saada jotain hyvää ja hyödyllistä aikaan. Huh, olipas syvällinen vuodatus! Mutta joskus omat ajatukset on päästettävä ulos. Ootteko koskaan miettineet samankaltaisia asioita? 


Loppukevennykseksi aattelin kertoa, että mä ja Jani ollaan ihan POIKKI! :D Ollaan kierretty Tasmaniaa aika aktiiviseen tahtiin yöpyen ainoastaan kerran kaksi yötä samassa paikassa. Ollaan kävelty, kiivetty vuorille, kokattu maassa nuotion äärellä kyykkien ja nyt vielä nukuttu teltassa jo kaksi viikkoa putkeen. Vaikka Tasmania onkin ollut ihan toteenkäynyt unelma, niin ootetaan jo innolla meidän neljän päivän päästä koittavaa lentoa Balille, jossa päästään pariksi yöksi ihan HOTELLIIN! Balilla on tarkoitus rentoutua ja mahdollisesti nauttia alkoholia yli suositeltavien rajojen. Myös Janin kavereita lentää sinne Suomesta, joten kotoisissa tunnelmissa mennään :D No okei, ehkä jotain aktiviteettiakin on pakko kokeilla, mutta sanotaan nyt ettei ainakaan ekaan viikkoon.




Hyvää sunnuntaita Suomeen!
<3: Jenna




Lähteet Tasmanian tuholaista koskevaan infoon on peräisin Ballaratin eläinpuiston hoitajan kertomuksista ja mun lukemista infotauluista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti