Katse tulevaisuuteen

Moikka! Mulla on pitkästä aikaa vapaapäivä! Viimeksi mulla oli vapaapäivä lokakuun 22, eli tasan kuukausi sitten. Tuntuu todella omituiselta, ihan totta. Syötyäni aamupalaa noin tunnin verran mietin, että mitähän mun nyt kuuluisi tehdä...

Oon siis edelleen töissä banaanifarmilla ja pubissa täällä Atherton Tablelandsilla, mutta jäljellä on enää 10 päivää!! Vitsi mikä fiilis! Tää on ollut henkisesti ehkä raastavin kokemus ikinä. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta mä vannon, etten olettanut mitään tällaista. Tää on ollut kirjaimellisesti hajoittavaa.

Noin puolessa välissä farmipäiviä mulla alkoi risteillä päässä jatkuvasti ajatuksia siitä, että luovuttaako vaiko ei. Enkä yhtään ihmettele, että moni luovuttaa. Luulen puhuvani enemmistön puolesta todetessani, että farmityö on useimmiten T.O.D.E.L.L.A tylsää. En ole koskaan tehnyt yksitoikkoisempaa liukuhihnatyötä. Viime postauksen jälkeen olen pysynyt vaan ja ainoastaan pakkaamassa banaanilaatikoita, ja ennenpitkäänhän sekin alkoi puuduttaa. Jossain vaiheessa töihin meno alkoi tuntua niin vastenmieliseltä, etten olisi osannut ikinä etukäteen kuvitella. Se, että saa yhdeksän tuntia päivästä kulumaan puhumattomana (me ei siis saada jutella), toistaen samaa liikettä minuutista toiseen on oikeasti jotain ihan uskomatonta. Väillä kun tiesin, että voin viihdyttää itseäni vaan mun omilla ajatuksilla, koitin etukäteen töihin mennessä miettiä, että mitäs sitä tänään ajattelisi. Kun ajatukset loppuivat kesken, työkaverini antoi vinkin laskea montako laatikkoa pystyt pakkaamaan tunnissa. Aika lensikin parina päivänä nopeammin, kun omaa laatikkosaldoaan yritti koko ajan parantaa ja ajan ajattelemisen sijaan keskittyi laskemiseen. Lysti loppui kuitenkin melko lyhyeen, kun huomasin saavuttaneeni oman maksiminopeuteni, eikä laatikkomäärä tunnissa enää noussut. Mitä järkeä siis laskea, kun tietää jo lopputuloksen..?

Viime kuun lopussa kävi jotain, mikä auttoi hieman hiljalleen kytevään ahdistukseen. Meidän surkean Kairi hotellin omistaja omistaa myös omakotitalon lähempää Athertonia ja hän tarjosi meille mahdollisuutta muuttaa sinne. No, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä! Muutettiin hiirenloukun kokoisesta huoneesta hotellista, jossa jaettiin rajalliset fasiliteetit 25 muun ihmisen kanssa omakotitaloon, jossa jaetaan kaikki vain kuuden ihmisen kesken! Meillä on täällä kaksi keittiötä, kolme suihkua ja vaikka kuinka paljon tilaa! Lisäksi tämä ei ole ihan yhtä syrjässä. Luulen, että omistaja halusi vapauttaa sänkyjä Kairi hotellista, ja päätti siksi sijoittaa pariskuntia muualle, mutta tämähän sopi meille mainiosti. Lisäksi meillä on täällä melkein koko ajan auto käytössä, eli keskustaan pääsee muulloinkin kun tiistaisin ja torstaisin shopping busin yhteydessä.

Meillä on täällä talossa kissa! :) Vuokralaisten tehtävänä on huolehtia Rosiesta.

Mitä seuraavaksi?

Kaiken kaikkiaan vietettyäni kolme kuukautta täällä korvessa odotan innolla tulevaa. Luvassa on niiin paljon kaikkea jännää! Lähden täältä 2.12 kahden töissä tapaamani ystävän kanssa Magnetic Islandille. Ajetaan täältä Townsvilleen, josta otetaan lautta ja yövytään saarella kaksi yötä. Sen jälkeen matka jatkuu kohti mahdollisesti mun Aussireissun kohokohtaa, Airlie Beachia ja Whitsunday saaria! Whitsunday saaret on ryhmä kauniita enimmäkseen asuttamattomia paratiisisaaria, joille on mun käsittääkseni erittäin vaikeaa tai miltei mahdotonta päästä, ellei osta 1-3 päivän purjehdusretkeä. Omani kestää kaksi yötä ja kaksi päivää, ja luvassa on mm. snorklausta, juhlintaa ja loikoilua maailmankuululla Whitehaven beachilla. En voi uskoa,että vihdoin olen oikeasti menossa tuonne!

Näiltä paratiisirannoilta matka jatkuu kohti Fraser Islandia, Noosaa ja yhä alemmas kohti Brisbanea, josta lennän jouluksi Melbourneen tapaamaan äitiäni. Jani tulee sinne myös ja tarkoitus on viettää aktiivinen, mutta rentouttava joulu perheen kesken. On ihanaa viimein nähdä läheisiä, kun viime kerrasta on kulunut vuosi! Joulun jälkeen Jani tulee vielä pariksi viikoksi farmille ja vanhukset suuntaavat kohti Sydneyn uuttavuotta. Muiden lähdettyä omille teilleen jään itse vielä Melbourneen pariksi viikoksi, kunnes on aika poistua maasta.

Mitä viisumin umpeuduttua?

En voi uskoa, että kohta oon viettänyt tässä maassa jo vuoden! 19.1.2017 astuin tähän kirjavaan paikkaan, joka totaalisesti varasti mun sydämen. Viimeistään 19.1.2018 on siis lähdettävä pois, ja pakko myöntää että haikealta tuntuu. Koska Melbournessa on joulu-tammikuun vaihteessa todella kallista, päätin ostaa oman lentoni pois niin pian kuin mahdollista. Lennänkin siis 12.1 Singaporeen kymmeneksi päiväksi. Jani lentää myös sinne Cairnsista ja tarkoitus on viettää 10 päivää yhdessä tutustuen tähän kehuttuun kaupunkiin. Tämä on viimeinen yhteinen loma, ennen kuin tiet taas hetkeksi erkanevat...

Singaporesta lennän 23.1 Thaimaahan tapaamaan mun parasta ystävää! Odotan tätä jo nyt niin innolla, että huh! Siihen mennessä kun nähdään, on viime näkemisestä kulunut myöskin yli vuosi, ja nyt saadaan kolmen viikon loma yhdessä, ihan täydellistä! Viimeisestä yhteisestä ulkomaanmatkastakin alkaa olla jo luvattoman pitkä aika. Meidän on tarkoitus nähdä Bangkokia, pyörähtää fullmoon partyissa Koh Phanganin saarella ja rentoutua tunnetuissa rantakohteissa. Tekee huomattavasti helpompaa olla kaukana tutusta ja turvallisesta, kun läheiset matkustavat välillä tännepäin! :)

Missing my best friend! <3

Luulen, että jään vielä Thaimaaseen ystäväni palattua Suomeen. Haluaisin nädä niin paljon kuin mahdollista nyt kun on aikaa. Thaimaan jälkeen mua kiinnostaisi kovasti Vietnam ja Filippiinit, mutta saa nähdä mihin elämä vie. Luulen, että jo nyt on ihan tarpeeksi lukkoonlyötyjä suunnitelmia, eli täytyy antaa mahdollisuus myös spontaaniudelle ;)!

Onko muilla kaukomatkasuunnitelmia? Tai vinkkejä mun Aasian kiertelyyn?


Cheers <3: Jenna