Jetlagia ilmassa

Moikka! Toisin kun suunnittelin, kirjotankin nyt meidän hostellista Adelaidesta. Lentokoneessa nukkuminen ja leffojen kattominen vei voiton. Me saavuttiin siis Adelaideen torstaina iltapäivällä ja otettiin bussi hostellille. Oltiin todella väsyneitä lentokoneessa ''nukutun'' yön jäliltä ja perillä hostellissa saatiin mukavasti huomata tän olevan järkyttävä murju ilman ilmastointia. Tai no, löytyyhän täältä se kuvauksessakin luvattu ilmastointi, mutta se on katossa pyörivä baarituuletin, joka pyörii minuuttiviisarin nopeudella. Meidän huoneessa hais ihan hielle, mikä varmaan on arvattavissa, kun huonetta asutti jo ennestään kuus jätkää ja lämpötila oli siinä +40. Olin lievästi sanottuna yllättynyt tästä kaikesta, koska tää oli saanut huippuarvostelut Hostelworldin sivuilla. Toisaalta nää hostellia pyörittävät ukkelit on niin yltiöystävällisiä, etten sinänsä ihmettele. Saatiin meille ihan oma huone eilisestä lähtien kolmeksi yöksi, eikä tosiaankaan oltu mitään privahuonetta varattu :).

Onnellisesti ja turvallisesti perillä Adelaidessa

Viime postauksessa lupasin avata aihetta aviotodistuksettoman parin mahdolliset check-in vaikeudet hotellihuoneeseen Qatarissa. No niitä ei ollut. Ei sitten minkäänlaisia. Saavuttiin hotellille joskus 7.00 aamulla, vaikka sisäänkirjaus oli vasta iltapäivällä. Virkailijan ainoa huolenaihe oli, miten paljon hän pystyisi kiirehtiä meidän huoneen siivousta että päästään lepäämään. Käytiin aamupalalla ja saatiin heti sen jälkeen huone. Huippu palvelua! Mutta back to business, siis Qatarissa on ihan tavallista kysyä aviotodistusta mieheltä ja naiselta jotka aikovat asustaa samassa huoneessa. Aviottoman parin sisäänkirjaaminen samaan huoneeseen on laitonta. Tää on yksi syy, miksi valittiin suuri kansainvälinen hotelliketju: oltiin luettu ettei niissä kauheasti kysellä todistusten perään. Oli meillä kuitenkin sormukset sormissa, joten varmaan riitti vakuuttamaan :) Kaikin puolin Doubletree Hilton oli ihana hotelli, jonka palvelu oli parasta mitä oon koskaan missään ennen saanut.

Näkymä Hiltonin katolta

Muutenkin Dohassa meni kaikki suurimmilta osin hyvin paria ikävyyttä lukuunottamatta. Me käytiin pikasesti Souq Wagifissa; paikallisella torilla/ markkinamestassa, ihailemassa ihanasti valaistuja ja omaperäisesti rakennettuja pilvenpiirtäjiä uudessa keskustassa ja lisäks vielä Pearl Qatarissa, joka oli samantapainen hevosenkengän muotonen tekosaari kun mitä Dubaissa on. Oli aika mahtavia asuinrakennuksia ja varmaan saaren keskeneräisyydestä johtuen tosi autiota. Muutenkin Dohassa oli paljon teitä ja paikkoja, missä ei kävellyt meidän lisäksi ketään. Dohaa ei ole rakennettu jalankulkijoille. Jos kävelyteitä on, ne loppuu aina kesken ja jossain vaiheessa on käveltävä autotiellä. Suojateitä on tosi vähän. Jos joku paikallinen sattui joskus kävelemään, pomppi nekin isojenkin teiden yli ihan mistä sattuu. Myöskään julkista liikennettä ei Dohassa ole. Ei ole metroja, ratikkaa eikä busseja, lukuunottamatta hotelleiden shuttlebusseja. Koko kaupunki on toisin sanoen suunniteltu vain ja ainoastaan yksityisautoilulle, minkä huomaa edellämainittujen asioiden lisäksi myös parkkipaikkojen paljoudesta. Ne ei lopu kesken. Onneksi taksin käyttö oli halpaa, mutta
ongelma tulee siinä kun olet h******n kaukana hotellista, olet epätoivoisesti yrittänyt saada 40 minuutin ajan taksia ja lennon lähtö lähestyy... Älkää toki päätelkö, että meille olis käynyt näin.

Dohan pilvenpiirtäjät oli näkemisen arvosia!

Pearl Qatarin asuntoja

Takasin todellisuuteen (eli tähän murjuun). Eilen mietittiin et vaikka yö oli kuuma ja tukala ja vaikka tuomittiin tää hostelli alimpaan maanrakoon, ei tää ehkä ihan niin kamala ookaan. Täällä on iso keittiö, ilmanen pannukakkuaamiainen, tää sijaitsee täydellisellä paikalla ja nyt meidän uudessa huoneessa on kunnon tuuletin (jee!!! xD), joten ehkä kaikki kääntyy vielä hyväks. Eilen käytiin avaamassa pankkitilit ja hankkimassa paikalliset puhelinliittymät. Maanantaina haetaan medicare kortit ja klikkaillaan netistä itellemme taxfile numberit, jonka jälkeen pakolliset alkuvalmistelut onkin suoritettu. Kaikki on toistaseks ollut jotenkin paljon nopeempaa hoitaa kun ajattelin. Päästään jo ihan kohta nauttimaan pelkästä lomailusta. Tosin mua tietysti jo stressaa, että mitä me tehään kahen viikon päästä kun tää hostelli lähtee alta ja sillon on oltava joku suunnitelma mihin seuraavaksi. Tässä huomaa hyvin yhden mun ja Janin suurista eroavaisuuksista: mä mietin ja stressaan etukäteen kaikesta, Jani taas ei uhraa ajatustakaan moisille ennen edellistä päivää. Puhuin tästä murjun jälkeisestä elämästä Janille ja vastaus oli: ''siihenhän on VIELÄ 2 viikkoa aikaa!'' vaikka mä olin just ajatellut et ''enää ALLE 2 viikkoa kun pitää jo tietää seuraavasta stepistä''. Jani haluais jossain vaiheessa mennä Kangaroo Islandille, joka sijaitsee ihan tässä Adelaiden lähistöllä ja on kuulemma mahtava paikka. Mietin jos sinne menis sitten ihan pidemmäkskin aikaa ja varais jonkun majotuksen sieltä. Tosin kuuleman mukaan se on hirveen kallis...

Toistaseks täällä parasta ja ilahduttavinta on ollut ruokakaupan antimet! Ei tee edes mieli mennä ravintolaan, kun kaikkea ihanaa löytyy kaupasta. Eniten oon ollut innoissani super laajasta gluteenittomasta valikoimasta (ei siis tartte olla huolissaan et löytyykö mulle täältä ruokaa, niinkun jotkut on kovasti olleet :D), maustetuista hummuksista, jotka näyttää ihan mahtavilta kun keskelle eräänlaiseen kuoppaan on kaadettu eri öljyjä ja mausteet on ripoteltu hienosti reunoille, sekä mun kaurahiutaleista, joissa on mukana chia siemeniä, raakakaakaota ja kookossuikaleita! Kyllä päihitti Suomen sokeripikapuurot ja kuivat pleinit kaurahiutaleet mitä oon tottunu syömään.

Aamupala <3

Loppuun vielä raskaan matkan lentokenttämeiningit xD

Nyt vois vetäytyy nukkumaan. Öitä!
<3: Jenna