Matka jatkuu!

Iiik oon niin innoissani! Kolmen kuukauden työrupeama Brisbanessa on nyt ohi ja matka jatkuu kohti Cairnsia! Näpytän tätä postausta parhaillaan puhelimella lentokentällä, koska pakko jo päästä kertomaan mitä seuraavaksi tapahtuu :D

Mulla oli pitkään tosi vahva fiilis siitä, että nyt on aika liikkua eteenpäin. Mietittiin Janin kanssa sitäkin vaihtoehtoa, että painettais töitä Brisbanessa koko se 6kk, mitä saadaan samalla työnantajalla olla, ja sitten lompakko pulleana ois hyvä lähteä viettämään joulua Melbourneen ja viisumin umpeuduttua tammikuussa Aasiaan. Mutta ei. Mulle tuli jo heti elokuun alussa sellainen levoton fiilis, että pakko päästä jatkamaan matkaa ja näkemään uutta. Myös ajatus farmipäivien suorittamisesta seuraavaa viisumivuotta varten kiehtoi liikaa. Päätettiin siis, että lähdetään.

Kaikki oli kuitenkin päätöksen jälkeen ihan viime hetkiin asti pimennossa. Siitä hetkestä, kun uudet asukkaat kämppään oli löytyneet ja mä olin irtisanoutunut töistä, oli viikko aikaa päättää mitä seuraavaksi. Viimeinen työvuoro oli viime sunnuntaina ja tänä tiistaina oli muutto ulos kämpästä. Ja vielä tänä maanantaina (!!) kaikki oli täydellisen epäselvää. Mulla oli todella jännittynyt olo koko viime viikon, mutta jostain syystä ihmeen vähän stressiä, vaikka jo alle viikon päästä olisin tyhjän päällä. Jostain syystä oli koko ajan tosi vahva tunne, että kaikki järjestyy omalla painollaan. Mulla ei ole koskaan ollut minkään stressin tai epävarmuuden äärellä niin vahva olo siitä, että ihan just mun elämä tulee muuttumaan ja kaikki ratkeaa. Se oli tosi omituinen ja uusi fiilis yleensä niin paljon stressaavalle ihmiselle.

No mitä sitten tapahtui?

Maanantaina iltapäivällä, kun olin kämppiksen kanssa shoppailemassa (sen sijaan että olisin pakannut seuraavan päivän muuttoa varten) sain sähköpostia että mulle olisi farmipaikka tiedossa. Mikä ajoitus!! Olin niin innoissani! Olin jättänyt muutamia sattumanvaraisia hakemuksia joihinkin working hostelleihin ja farmeille, mutten tosissani uskonut saavani vastausta, koska aiemman kokemuksen ja hakemusten perusteella vastauksia farmeista ei pahemmin tule. Jos joku hakee työntekijöitä, ja hänelle soittaa suoraan, on vastaamisen todennäköisyys silloinkin olemattoman pieni. Mutta joo, jos kaikki menee nyt putkeen ja tää ei ole mikään huijausjuttu, niin mun pitäisi aloittaa maanantaina POTATO HARVESTING!!! :D Joo en tiedä mitä se kokonaisuudessaan pitää sisällään, mutta uusia kokemuksia ainakin varmasti.

Nyt siis lennän Cairnsiin, josta lauantaina bussilla Atherton Tablelandsiin :) Näin ne asiat vaan järkkääntyy!

Antoisaa viikonlopun alkua Suomeen!

Tää postaus aloitettiin Brisbanen lentokentällä ja viimeisteltiin näissä maisemissa hostellin altaalla :)

<3: Jenna

Ps. Janin pitäisi aloittaa banaanifarmilla samassa paikassa mun kanssa ensi tiistaina.

Suurten päätösten äärellä

Päätöksiä ei näköjään pääse pakoon edes toiselle puolelle maailmaa. Mä olen aina ollut erityisen huono tekemään päätöksiä, etenkin sellaisi, jotka vaikuttavat mun tulevaisuuteen. En osaa luottaa intuitioon, vaan vatvon aina viimeiseen asti ja mietin läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, mitä mistäkin voi seurata. Mulla on ollut kauhea ahdistus viime päivinä, ja ajattelin, että tuun avautumaan siitä tänne. Janin kanssa myönnettiin just eilen toisillemme, että ahdistaa, mikä sitten ei hirveästi tätä ahdistusta helpottanut.

Meidän pitäis siis tehdä melkeinpä NYT päätös siitä, mitä tehdään meidän loppuajalla täällä Ausseissa, ja tän päätöksen on oltava järkevä ajateltuna myös ensi kevättä. Erityisen ahdistavan tästä tekee se, että mitä hyvänsä päätetäänkin, niin mikään ei ole vielä 100% varmaa tai välttämättä meistä riippuvaista.

Nyt olisi siis parin viikon sisällä ihan viimeinen mahdollisuus mulle aloittaa farmityöskentely mikäli meinaan kaikki päivät ehtiä suorittamaan seuraavan vuoden viisumia varten. Mulla onkin mahdollisesti yksi farmipaikka tiedossa, mikä ei kuitenkaan vielä ole aivan 100% varma. No, jos se nyt varmistuisi, täytyisi meidän alkaa etsimään uutta asuakasta tähän kämppään missä asutaan, ja toivoa että se löytyy just oikeaan aikaan. Vaikka kaikki menisi hyvin, ja pääsisin aloittamaan farmityöt tän kuun lopussa (Jani saattaisi aloittaa pari viikkoa myöhemmin), ei silti ole 100% varmuutta että ehdin tehdä kaikki farmipäivät. Se kun riippuu täysin siitä, kirjoittaako farmi mulle päivät joka päivältä, eli myös vapaapäiviltä vai ei. No, jos ei kirjoita, ja en ehdi joulukuun alkuun mennessä näitä päiviä suorittaa, onko järkeä edes mennä koko farmille? Sittenhän loppuaika kannattaisi käyttää reissaamiseen ja siihen, että tästä maasta ehtii nähdä mahdollisimman paljon. Se ei kuitenkaan olisi pitkällä tähtäimellä järkevää, koska silloin rahat on loppu jo tän vuoden loppuun mennessä, vaikka tänä kesänä ja syksynä tienaamilla rahoilla pitäisi pärjätä ensi kevääseen/kesään. Mä kun olen ajatellut mennä ensi kerran töihin vasta Suomeen saapuessani ensi kesänä.

Jania kiehtoisi kovasti myös ajatus maksimaalisesta tienaamisesta, eli että pysyttäisi nykyisissä työpaikoissa vielä syksykin, jolloin todennäköisesti saataisiin enemmän säästöön kuin farmilla ollessa. Mä en kuitenkaan halua, koska kuten jo jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, haluaisin jo liikkua eteenpäin ja nähdä jotain uutta. Myöskin pelottaa, että jos en edes yritä saada farmipäiviä kasaan, niin se kaduttaa joskus myöhemmin. Tää kun on ainutkertainen tilaisuus antaa itselleen mahdollisuus tokan vuoden viisumiin.

Mielessä on käynyt myös, että mitä jos teen farmipäivät, mutta en koskaan käytäkään toisen vuoden viisumia. Kaduttaako sitten etten käyttänyt tätä jäljellä olevaa aikaa paremmin? Kaduttaako, että unohtumattomien roadtrippien, Great Barrier Reefillä snorklaamisen ja surffikurssin sijaan raadoinkin farmilla poimien tomaatteja? Okei, ehkä näin pitkälle on turha miettiä... Ja jäisihän käteen kuitenkin rahaa ja taatusti erilainen kokemus.

Joku saattaa nyt miettiä, että miksi en reissaa täysillä tätä loppuaikaa, ja palaa viisumin umpeuduttua 19.1.2018 jo Suomeen. No vastaus on selvä: hullu täytyisi olla jos Suomeen haluaisi palata keskellä talvea.

Tääkään ei varmasti tulisi tammikuussa Suomeen...

Toivottavasti teillä on vähemmän stressaava torstai!

<3: Jenna

Do you have to be rich to travel?

Hi everyone! This post is again in English mostly because I want to reach as many people as possible with this subject. This is a topic I wanted to start a discussion about even before I had a blog.

So is it possible to actually let go of everything you have, pack your bags and leave for a never ending holiday?

If you are not in any way dependent on other people and/or have a serious illness, I believe it is. What I have learned from the internet forums and comment sections of the news is that most people think you have to be a millionaire to move abroad, to do a trip around the world or to just take (a) gap year(s) from your normal everyday life. I recently read an interesting topic about a 30-year-old couple who sold everything they had, left their jobs and moved abroad. When browsing the comments I could see jealousy shining through most of the comments and people telling how they could never afford doing so and how it's not something realistic.

Now I'm telling you one unexpected fact about moving abroad: you do not need a lot of money. Lets take Jani as an example: he worked in a sh***y paid job (often less than 2000€/month which in Finland is less than an average pay), he decided to save less than half a year, and voilá, he had enough money to move to Australia. Jani managed to save relatively well actually, but I also know people who have moved to Australia having 1000€ on their account. It's enough to pay for a cheap accommodation and food while you look for a job. Sometimes you don't even have to pay anything for the accommodation since there are a lot of places where you can work for the accommodation. You can also use couch surfing and other similar services to stay for free. The wildest travellers here in Australia even buy a cheap van (e.g. 500$) which is their transportation and accommodation all together.

In Jani's case he managed to find a cheap accommodation option by moving to my small flat to be able to save money. He also just simply stopped eating out, stopped paying for movies, activities and having drinks outside. He's life was not extremely amazing during that half a year, but he wanted to make that choice to be able to enjoy life later. When saving money you really have to want to save money. That way you will find ways to actually make it happen. For example: if your only way to cut expenses is by moving to a smaller flat or even a shared flat but you are not willing to do it, then maybe achieving your goal is not that important for you after all.

I actually believe it can be way more expensive to go for a one week's holiday trip than to move to another country for a longer period of time or even forever. During a week's holiday you normally spend more money on accommodation, you eat in restaurants instead of cooking yourself and you need to have the return flight ticket already paid as well. You are also paying for all your bills and rent back in you home country while you are on a holiday. Whereas when you go for a trip that's meant to last up to several years, it's not all about luxury. It's silly to think that people who travel full time would maintain a hedonistic lifestyle all the time. Me and Jani saved enough money to be able to travel for four months without a need to work. However, we often slept on free camp spots, seldom ate in restaurants or spent money to shopping or some other irrelevant activities. Of course we also had to skip many awesome activities tourists normally do when having a shorter holiday here but this way we managed to extend the holiday longer. Now we are both working full time to be able to again continue travelling.

One of our ways to save money while travelling

I dare to say we could live like this forever. We could travel around the world exploring for years. How? Simply by finding a job when the money runs out.  And what if you won't find work? Well, you might not find a job from your home country either. If you have, though, then why would you have difficulties somewhere else? If you don't speak the language it might be harder, of course, and there is greater risk of being exploited. Regardless, there are always jobs where you don't need language skills and where they aren't required. Plus in many countries you don't need to have a qualification to work in a certain field. For example in Australia anyone can work in hospitality industry whereas in Finland it's harder without the qualification.

There are also other ways of earning money than physically going to work. If you are creative enough, you will more than likely find something online. Nowadays you can earn money by writing a blog, making YouTube videos, selling your Instagram photos, making translations as a freelancer and much more. I have recently found videos of a couple who travel full time and earn their travel money by working online. According to them the Internet is full of opportunities. Check out one of their's web page here. They share many useful tips of how to begin the journey of a lifetime and how to start earning money alternatively. You can also follow both of them in Facebook.

In the end I want to highlight that my intention is not to tell how failed person you are because you haven't followed your dreams, but to show there are ways to do it without winning the lottery. Everyone makes their own choices, and the ones that really want to travel won't let money to stop them. Money is something you can always make while travelling, or something you can even live without if you are creative enough and ready to survive without some amenities. While travelling, you are actually free from some of the bills you used to pay in your home country: e.g. rent, electricity, magazine subscriptions and so on.

Finally I want to point out (especially for my mum :D) that even though I believe mine and Jani's trip could last forever or at least for years, it's most likely not going to. I miss my family and friends and want to return to Finland possibly for already next summer. But this will not, for sure, be my last long trip.

Happy travels for everyone! ;)

<3: Jenna

Päivitys tähän hetkeen

Pahoittelut hiljaisuudesta! "Kukaan ei kohta enää lue sun blogia ku päivität niin harvoin", kuten Jani mielipiteensä mulle muutama päivä sitten ilmaisi. Se on varmaan ihan totta, mutta milloinkas kirjoittaisin? Oon töissä 6pv viikosta ja sen yhden vapaapäivän haluan kyllä tehdä jotain muuta kun istua koneen äärellä. Mulla on kyllä yksi erittäin hyvä ja mielenkiintoinen postausidea mielessä ja toivonkin että saan sen joku lähipäivä vielä toteutettua. Se on aihe, josta halusin itseasiassa kirjoittaa jo ennen kuin aloitin koko blogin pitämisen. Mutta ennen sitä ajattelin jakaa pikaiset kuulumiset näin ennen töihin lähtöä.

Me siis muutettiin ihanaan kämppään ihan ydinkeskustaan kesäkuun alussa. Kyllästyttiin maksamaan hostellista erittäin kallista hintaa tasoon verrattuna. Pienen tutkailun jälkeen meille selvisikin, että maksamalla 1$ viikossa enemmän, me voidaan asua keskustan pilvenpiirtäjässä, josta löytyy uima-allas, poreallas, kirjasto, kuntosali ja sauna. Tietysti jaetaan tää kämppä kahden muun pariskunnan kanssa, mutta onneksi kaikilla on oma huone ja paljon tilaa. Muuton alla tehtiin pari päiväretkeä yms., mutta aika pian sekä mun että Janin työtunnit pomppasivat niin huimiksi, että ei tässä enää mitään kivaa ehdi kauheasti tekemään. Ensi viikolla Janilla taitaa olla töitä suoraan listaan laitettuna peräti 65 tuntia (mikä siis meinaa, että niitä on todennäköisesti vieläkin enemmän) eikä yhtään vapaapäivää. Täällä Asseissa suurin osa reissaajista työskentelee Casual -sopimuksella, mikä siis meinaa, että teet töitä tuntipalkalla silloin kun tarvitaan. Ei ole minimituntimäärää (eikä Janin listasta päätellen myöskään maximi) ja sut voidaan potkia pihalle koska vaan ilman sen kummempaa syytä. Ei ole kauhean hyvä sopimus, mutta aika vaikea saada muutakaan kun on niin lyhyestä ajasta ja tietynlaisista töistä kyse. Janilla oli myös 1,5vk niin ettei ollut töitä ollenkaan, eikä siitä heru mitään korvauksia. Täytyy siis takoa, kun rauta on kuuma.

Pieni parannus hostellielämään :D

Me ollaan tavattu paljon ihania ihmisiä, mistä johtuen onkin aika harmi, että tehdään niin paljon töitä. Toisaalta on kiva kerätä rahaa reissaamista varten, mutta toisaalta tässä jää myös paitsi kaikesta hauskasta. Vietettiin Juhannus suomalaisessa porukassa Kurabyssa, missä tavattiin kivoja tyyppejä, joita ollaan mahdollisuuksien mukaan nähty jälkeenpäinkin. Viime sunnuntaina oltiin osan kanssa piknikillä läheisessä puistossa, jossa on sunnuntaisin livemusaa. Juhannuksena oli puhetta myös kengurun grillaus illasta Kurabyssa, ja toivonkin että sen sais järjestettyä ennen kun me lähdetään täältä johonkin suuntaan taas etenemään.

Jussia juhlittiin Kurabyssa

Sunnuntaipiknik <3

Ehkä yksi mukavimmista illoista viime kuussa oli illallinen meidän mahtavien kämppisten kanssa korealaisessa ravintolassa, ja sitä seurannut State of Origin rygbymatsi hienolla kattoterassilla. State of Origin (osavaltioiden välinen rugbyottelu) on täällä todella suuri juttu ja sen huomasi myös tunnelmasta. Meidän harmiksi sekin ilta kuitenkin päättyi vähän lyhyeen Janin seuraavan päivän töiden takia. Muuten ei ole mitään eritystä mainittavaa. Tehdään nyt töitä, jotta päästään taas etenemään. Mulla alkaa taas levottomuus puskea päälle ja haluaisin jo nähdä ja kokea jotain muuta :D.

Korealainen ruoka oli ehkä parhaita uusia ruokakokeiluita ikinä. Suosittelen!

Hyvää sunnuntaita kaikille!

<3: Jenna
                   

Kenen kanssa kannattaa reissata? Vai kannattaako kenenkään..?

Hellurei! Täällä paiskitaan töitä eikä oikeen muuta ehditäkään. Jani tosiaan palasi farmilta viime tiistaina syynä työhaastattelu Brisbanessa keskiviikkona (tai ehkä mäkin osittain olin se syy, hih) ja sai kuin saikin siltä istumalta duunia, jes! Jani rakentaa ja purkaa messuja ja tapahtumia ja alku ainakin on sujunut super hyvin. Mä sain lopulta töitä vastaremontoidusta hotelli-ravintola-kahvila-peliluola-viinakauppa-baari konseptin baarista ja oon kanssa tykännyt tosi paljon! Mulla on ihan unelma työajat (ajoittuu yleensä 10.00-23.00 välille), palkka on parempi kuin oisin koskaan osannut toivoakaan, työ on helppoa ja rentoa ja mulla on mukavia työkavereita. Eli siis loppu hyvin kaikki hyvin.

Kuten aiemmin mainitsin, mulla oli työhaastattelu myös Darwiniin erään luonnonpuiston keskellä sijaitsevaan hotelliin, mistä mulle myös lopulta tarjottiin paikkaa. Päädyin kuitenkin kinkkisen pohdinnan jälkeen lopulta jäämään Brisbaneen. Se oli kaikin puolin helpoin ratkaisu, joka mahdollisti myös mun ja Janin nopean jälleennäkemisen. Ei oltais välttämättä nähty peräti puoleen vuoteen jos oisin lähtenyt. Nyt ei jouduttu olemaan erossa kuin vähän vajaa kuukausi, mutta toisinkin olis voinut käydä. Tää vajaa kuukausi yksin oli kuitenkin merkittävää aikaa. Mulla ehti olla kivaa, kamalaa, ja oli paljon aikaa olla omien ajatusten kanssa ja pohtia. Jälkeenpäin harmittaa, että olin liian laiska kirjottamaan päiväkirjaan ylös mun ajatuksia. Joka tapauksessa, tota otsikon aihetta kävin läpi aika paljon.

Mun mielestä täällä uusia ihmisiä tavatessa kansalaisuuden lisäksi toisiksi yleisin kysymys kuuluu "Who are you travelling with?" Luulen, että sitä kysyttäessä on helppoa muodostaa heti mielikuva toisesta:

• kaverin kanssa -> okei, bilettäjiä
• kumppanin kanssa -> aijaa, tää on tylsä
• yksin-> wow, extrovertti seikkailija

Ja niin edelleen... Oon huomannut itsekin "syyllistyväni" tähän ihmisen lokerointiin matkakumppanin perusteella, mikä harmittaa mua. Ei jokainen parisuhteessa oleva nyhjää toisen kanssa 24/7 ja täten tarkoita et henkilö on epämielenkiintoinen, eikä jokainen yksin matkustava oo todellakaan ulospäinsuuntautunut. Oon tavannut useampia yksin reissaavia ihmisiä, jotka todellakin viihtyvät kirjaimellisesti YKSIN.

Kenen kanssa sitten on parasta matkustaa? 

Mitä enemmän muiden kanssa juttelen, sitä enemmän oon tullut siihen tulokseen, että kaikki vaihtoehdot on erinomaisia, mutta toisaalta mikään ei ole täydellinen pidemmän päälle. Suurin osa ihmisistä kaipaa vaihtelua. Oli kyseessä sitten kaveri tai poikaystävä, alkaa tiuskiminen ja toiseen turhautuminen 100% varmuudella ennen pitkää, kun toista näkee kuukausitolkulla 24/7. Tiedän jonkin verran ihmisiä, jotka Suomessa ollessaan vannovat, etteivät ikinä uskaltaisi reissata yksinään, mutta jo vain alkaakin ajatus yksin reissaamisesta houkuttaa, kun kaverin naama alkaakin parin kuukauden jälkeen odottamattomasti ärsyttää. En ole varma, oonko tavannut yhtiäkään kaveruksia, jotka ei olis myöntänyt riitojen lisääntyneen matkan aikana.

Vaikka meille myös Janin kanssa tulee enmmän kinaa mitä enemmän yhdessä aikaa vietetään, en kuitenkaan itse ainakaan viihtyisi jatkuvasti yksin. Toisinaan tarvitsee seuraa ja ns. tosiystäviä reissulta on vaikeampi löytää. Hyvänpäivän tuttuihin saattaa tutustua yksinään helpoiten, mutta heille ei ehkä halua jakaa itsestään kaikkea, mikä tekee varsinkin kurjan paikan tullen rupattelusta tosi raskasta. Välillä tarvitsee ympärilleen oikeasti rakkaita ihmisiä, keiden kanssa jakaa elämän huolet, ilot ja surut. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka on reissuillaan tavanneet sielunkumppaneita.

Tapasin erään saksalaisen tytön, joka oli samalla Australian reissullaan kiertänyt maata yksin, poikaystävän kanssa ja ystävän kanssa vuorotellen. Hän ei osannut sanoa, mikä kokemuksista oli paras, mutta pystyi nimeämään kaikista liudan sekä hyviä että huonoja puolia. Hän oli myös ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkeen kyllästyy pitkällä aikavälillä. Luulen, että myös mulle ja Janille sillontällöinen erossa olo tekee ihan hyvää, että osaa sitten taas nauttia yhdessäolosta. Lähes kaikki, keille me täällä kerrottiin meidän väliaikaisjärjestelystä (Jani farmilla ja mä Brisbanessa), kummasteli tätä erossa oloa suuresti. Mutta hei, miksi ei? Vaikka tää ratkaisu tehtiin enemmänkin pakosta kun vapaasta tahdosta, niin kyllä silti, vaihtelu virkistää.

Kenen kanssa te haluaisitte mieluiten reissata? :)

<3: Jenna

Everything happens for a reason

Hi everyone! I decided to write at least this post in English so my international friends could also have a ''once in a lifetime experience'' when actually reading my blog instead of just watching pictures :D.

The reason it has been so silent (again) is not because I would be too busy, but just cause there is not much to tell. I'm still in Brisbane looking for work and doing housekeeping in my hostel but besides that, nothing else really. My days are pretty boring and meaningless and I haven't been too happy lately. I got couple of job offers but even if I wanted to take one of them, they wouldn't start yet and they don't promise too many hours either. I also had a phone interview to one place quite far away, but I'll tell more when I get to know whether I got the place or not. People keep telling me something will come up eventually and I try to keep believing in it. Couple of days ago I kept asking myself why am I still here, wasting my time, but on the other hand where would I go? In Finland I would have the same ahead. Plus, I don't feel like going back yet. For sure I haven't seen or experienced enough yet. I believe there's a reason why I continue trying and don't want to give up.

Jani is still on the farm in Stanthorpe and not making much money because of the short workdays and huge amount of public holidays there was last month. The farmers don't want to work during public holidays or weekends, so there has been too many days off. Also every time it rains, there is no work. We both hope he could do the entire five days this week. Would be the first week so far...

However, I don't want to say my time in Brisbane has been completely s**t. I have met awesome people and done so many nice things. Yesterday we went to check out Mount Coot-Tha with a small group of Finns. I decided to have a break from the job hunt and actually see something from this city. Must say it was a cool view from up there. We saw the view when it was still daylight and later when it got dark. Earlier last week we also had a Finnish people Vappu picknick. We played some games and enjoyed the best ever 1st of May weather. I also saw fireworks and some performances on Buddha's birthday party which was celebrated here in the city centre a week ago. With a friend from the hostel we also went to see some of the galleries and museums (that I normally never do but was definitely worth it) and spent an afternoon at the so called ''Lagoon'' or city beach pool how they also call it.

Vappu picknick!

Awesome weather!

Birthday of Buddha

This is why I normally skip art galleries :D...

  

At the top of Mt Coot-Tha

At the top of Mt Coot-Tha

One of the best things in Brisbane so far happened last week. I was feeling particularly depressed: job search wasn't going well, I felt lonely and something (that shouldn't even be mentioned) had just happened last day. I was walking on the street, when suddenly an old friend back from Finland stopped me. I didn't know she was in the same city with me and I doubt she knew either. We ended up chatting for more than an hour, after which she, her friend and I ended up spending the rest of the evening together. It truly cheered me up, especially when she gave a tip for my job hunt that led to the phone interview I mentioned earlier. Afterwards I feel so thankful of what happened. And I believe it was meant to happen.

I believe that every step you take, every person you meet, every decision you make happens for a specific reason. For days I've been wondering what is the reason for me being unhappy, unable to find a job and living meaningless days. I've come up with the conclusion it's meant to grow me mentally and show that even travelling isn't always just happiness and perfect bliss. This is meant to remind me to enjoy the little things in life and appreciate the good times and achievements. So it seems these couple of weeks haven't been that meaningless after all... :)

I want to give a valuable advice to all of you: don't burn the bridges behind you. You never know who you'll need in your life in the future. I have recently received help from two awesome people I would have never thought I'd need here, but because of them I might soon have a job.

Happy Tuesday for ya'll! ;)

<3: Jenna  

Mt Coot-tha lookout

This blog post was born while listening to:

Marchesini and Farina aka FARMA 2012 Rework Radio -- Beautiful Life

Faydee -- Legendary

Martin Garrix, Dua Lipa -- Scared to Be Lonely

Zara Larsson -- Ain't My Fault

Sigala, Bryn Chrisopher -- Sweet Lovin'

Zedd, Selena Gomez -- I Want You To Know

Fais, Afrojack -- Hey

Ed Sheeran -- Castle on the Hill

Ed Sheeran -- Galway Girl

Timmy Trumpet, Qulinez -- Satellites

Kretsen, OMVR -- Walls

David Guetta, ft. Lil Wayne, Nicki Minaj -- Light My Body Up

Mikko Sipola -- Made of fire


Ps. Right after finishing this post, I got a job offer. Yayy!!! :D<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18462971/?claim=hyg6k4tuczw">Follow my blog with Bloglovin</a>

Tiet erkanee

Moi! Pahoittelut hiljaisuudesta. Jonkun verran on sadellut kommenttia, että blogi sais päivittyä useammin. Nyt ollaan kuitenkin oltu niin stressissä töiden ettimisestä, että blogi on jäänyt mielenkiinnon kohteiden ulkopuolelle ihan kokonaan.

Me tultiin Brisbaneen tiistaina, ja sitä ennen vietettiin viikko Sydneyssä. Mentiin sinne moikkaamaan kavereita, joista osa palasi heti meidän vierailun jälkeen kotimaahansa. Oli ihanaa nähdä vielä, eikä kaduta että mentiin, vaikka rahanmeno olikin aika mieletöntä. Jo Sydneyssä ruvettiin katselemaan netistä työtarjontaa, ja aika nopeesti huomattiin, että vaikka töitä on paljon, niin on myös hakijoitakin. Jos ilmoitus farmipaikasta oli tullut 10 minuuttia sitten, saattoi siihen olla lähetetty jo satoja hakemuksia. Muutama päivä haettiin töitä ihan aamusta iltaan, hiottiin CV:itä ja soiteltiin ympäriinsä, mutta monesti jäätiin ilman vastausta mm. pääsiäisen takia, ja jos vastattiinkin, käskettiin meidän soittaa uudestaan pääsiäisen jälkeen. Alettiin olla epätoivoisia, koska oltiin rehellisesti kuviteltu työnhaun olevan täällä helpompaa kuin Suomessa. Oltiin avoimia ihan kaikenlaiselle työlle (paitsi Gentlemen's Clubin stripparin pestin tarjouksesta kieltäydyin). Huomattiin myös, että vaikka muuten sovelluttaisiinkin johonkin tehtävään, saattoi oma auto olla tinkimätön vaatimus. Meillä ei ole omaa autoa, eikä todellakaan rahaa hankkia sellaista. Myös pari farmipaikkaa olisi irronnut, mutta kun kyseisen working hostellin laittoi Googleen, oli kommentit niin järkyttävää luokkaa, että pakko jättää väliin jollei halua olla itsetuhoinen. Viimeisenä yrityksenä Jani suoritti netissä White Cardin, joka avaa ovia rakennusalalle, ja mä taas RSAn; paikallisen anniskelupassin.

Kuuluisa Bondi beach

Onneks näitäkin kerkesi vielä nähdä <3

Koettiin Sydneyssä kaikkien aikojen sadekuuro. Tässä ootetaan bussia jossain rakennuksessa, mihin meidän ei tosiaan ois kuulunut päästä :D

Koska Sydneyssä on melko kallista asua ilman töitä (ja surkea sää tähän aikaan vuodesta :D), päätettiin lentää Brisbaneen etsimään onneamme. Mä pääsinkin heti seuraavana päivänä työhaastatteluun (en tosin ottanut tätä työtä vastaan) ja siitä parin päivän päästä aloitin työskentelyn hostellilla 2h päivässä majoitusta vastaan. Jani taas sai samoihin aikoihin viestin eräältä working hostellilta, jossa oltiin molemmat odotuslistalla, että nyt olisi farmitöitä tarjolla. Jani lähti sinne tänään ja aloittaa toivottavasti työt huomenna. Me ei uskallettu lähteä molemmat, koska farmille meno on täällä aina niin iso riski. Ensin pitää maksaa working hostellille viikon vuokra + deposit, ja pahimmassa tapauksessa töitä ei olekaan heti tarjolla. Meillä ei olis ollut ikipäivänä varaa maksaa noita majotuksia ja matkoja molemmista sinne pellon keskelle ja sitten pettyä huomatessamme, että meitä onkin huijattu. Niinpä yhteistuumin päätettiin lähettää Jani kokeilemaan onneaan, ja mä jään tänne, missä asun jo ilmaiseksi ja saan todennäköisesti helposti esim. baari/kahvilatöitä.

Ja koska me taas nähdään? En tiedä. Ehkä jo viikon päästä jos homma ei oo toimi ja Jani palaa v*ttuuntuneena takasin Brisbaneen :D Toivomus kuitenkin on, että töitä riittää paljon vähintään sen luvatun kuukauden verran. Jos hommaa löytyy sen jälkeenkin ja paikka on hyvä, saatan itse lähteä perässä. Farmityön tekeminen kuuluu kumminkin myös mun ihan ykköskokemustoiveisiin täällä Ausseissa olon aikana. Tärkeintä se on toisen vuoden viisumin saamisen kannalta, mutta vaikka sitä ei saiskaan, luulen että haluaisin silti kokeilla. En oo koskaan tehnyt vastaavanlaista työtä, ja en välttämättä edes saa toista mahdollisuutta.

I will miss you <3

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin :)

<3: Jenna